Custom Boardsin blogi

Ajatus absoluuttisesta sävelkorvasta oli kieltämättä kiehtova. Minulla oli sävelten tunnistamiseen pitkä historia, ja olin onnistunut siinä aikaisemminkin. Jotkut intervallit olivat ärsyttäneet minua jo pitkään, etenkin suuri terssi, joka on duurisoinnun tärkein ainesosa.

Wah, auto-wah ja filtteröinti ovat suosituimpia kuin koskaan. Kaikki soundit soivat tiuhaan eri musiikkityyleissä. Voxin herrasmiessoundi ja Dunlopin räyhäävämpi waakutus kulkevat nykyään rinta rinnan.

Tämä etätyömatka tulisi olemaan jotain ihan muuta. Kohteenani on suomalaisten muuttolintujen pesänä tunnettu Fuengirola. Tarkoituksenani on kokeilla, minkälaista olisi olla Espanjassa osana Suomi-yhteisöä. Osaisinko nauttia etelän lämmöstä suomalaisittain? Onko Fuengirola härmäläisten paratiisi vai maanpäällinen helvetti?

Ennestään tuttujen biisien opettelu kitaralla on palkitsevaa puuhaa. Matkalla Sabbath-riffien saloihin hauskinta on ollut huomata, että Iommin riffit ovat täynnä pieniä yllätyksiä. Tämä korostuu, jos olet kuunnellut Sabbathia pitkään ja osaat mielestäsi riffit ulkoa.

Phaser oli yritys yhdistää vibe ja flanger. Vibe oli yritys toisintaa Leslien soundi, joka oli puolestaan yritys tuoda kirkkourkujen soundimaailma sähköuruille. Leo Fender nimesi tremolon vibratoksi ja toisin päin. Jos tuntuu sekavalta, lue tästä 50 faktaa modulaatioefekteistä.

Potikassa lukee teksti ”Overdrive”, johon minulle oli juuri muodostumassa koko elämäni kestävä rakkaussuhde. Sitä piti saada lisää ja paljon. Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, särön himolle ei tullut loppua.

Keikalla-juttusarjassa kirjoitan kiertue-elämään ja keikkailuun liittyen neljästä eri teemasta, joita käsitellään kutakin kahdesta eri näkökulmasta. Juttusarjan osat julkaistiin alunperin vuoden 2015 tammikuussa omassa Backstage-blogissamme ja Soundi-lehden nettisivuilla.

Keikkapäivä – 24 h kiertue-elämää on jokaisen muusikon ja teknikon opas Euroopan kiertueelle. Kirja avaa kiertävän rockbändin arkea mukana matkustavan kitarateknikon silmin ja käy läpi keikkapäivän tapahtumat aamusta iltaan.

Kun kuulin mahdollisuudesta saada huollettavakseni Albert Järviselle kuuluneen vahvistimen, en meinannut pysyä nahoissani. Miltä nuo vahvistimet kuulostaisivat? Olisiko niissä jäljellä hitunen sitä taikaa, joka teki hänestä maamme kenties arvostetuimman kitaristin?

Puhelin soi Irlannissa sumuisena aamuna huhtikuussa 1982. Soittaja on lontoolaisen Jet Recordsin nokkamies David Arden. Hänellä on painavaa asiaa. Viikko takaperin kuolleelle Randy Rhoadsille tarvitaan tuuraaja.

Björn Juhl on suunnitellut kaikki Mad Professor -nimen alla julkaistut efektit ja vahvistimet. Nimi “hullu professori” ei ole kaukaa haettu, ja Björnin maine on kiirinyt pitkälle miehen edellä.

Aivojen sparraaminen mielikuvanharjoittelun avulla on äärimmäisen raskasta. Uurastukseni kuitenkin palkittiin ja tuloksia syntyi nopeasti. Opin soittamaan aiemmin mahdottomalta tuntuvia kappaleita ja mikä parasta, en unohtanut niitä koskaan.