Phaser oli yritys yhdistää vibe ja flanger. Vibe oli yritys toisintaa Leslien soundi, joka oli puolestaan yritys tuoda kirkkourkujen soundimaailma sähköuruille. Kirkkourkujen mekaniikka luo ihmisäänelle luontaista chorusta ja vibratoa, joista jälkimmäinen syntyi tremolon myötävaikutuksella. Leo Fender nimesi tremolon vibratoksi ja toisin päin. Jos tuntuu sekavalta, lue tästä 50 faktaa modulaatioefekteistä.
1) Leslie-kaappi keksittiin vuonna 1941 elävöittämään Hammond-urkujen soundia. Niiden tarkoituksena oli tuoda kirkkourkujen soundi kaikkien ulottuville.
2) Legendaarinen kaiutinjärjestelmä perustuu pyörivään mekanismiin, jolla sen tunnusomainen kiertävä ääniefekti saadaan aikaiseksi. Tällä menetelmällä yritettiin toisintaa kirkkourkujen eri soundeja.
3) Kaiutin pyrki mallintamaan aluksi vain kirkkourkujen tremolo-efektiä. Ensimmäisen Leslien polkimessa olivatkin vain toiminnot ”Off” ja ”Tremolo”
4) Leslien seuraavaan versioon lisättiin toinen moottori, joka saatiin asetettua eri nopeudelle. Näin polkimeen saatiin hitaampi asento – Chorale. Termi on tuttu myös kirkkourkujen efektivalikoimasta.
5) Leslie-kaappi sai aikaan myös vibratoefektin, joka syntyi tremolo-efektin välittömänä seurauksena johtuen kaiuttimen rakenteesta ja sen tuottamasta doppler-efektistä. Kuten tremolo ja chorus, myös vibrato-efekti oli peräisin kirkkouruista.
6) Leslie ei saavuttanut kitaristien suosiota ennen vuotta 1965, jolloin Hammond myi sen CBS:lle – samana vuonna jona se osti Fenderin.
7) Fender julkaisi oman versionsa Leslie-kaapista vuonna 1967. Sen nimi oli Vibratone, jota mainostettiin termillä ”pipe voice of the electric organ”.
8) Leslie-kaiuttimesta tuli äärimmäisen suosittu 60-luvun lopulla. Se on vielä nykyäänkin paljon käytetty efekti, etenkin kosketinsoittajien keskuudessa.
9) Vaikka leslie-efektiä on yritetty toisintaa monin erilaisin keinoin, on se onnistuttu mallintamaan uskottavasti vasta 2010-luvulla digitaalisen prosessointitekniikan myötä.
10) Chorus-termi kuvaa hyvin kirkkourkujen äänimassaa, jossa useat toisistaan hieman eri vireessä yhtä aikaa soivat pillit luovat hyvinkin samankaltaisen efektin kuin chorus-pedaali.
11) Koraali, choir, chorale, chorus tai kuoro tarkoittavat kaikki samaa asiaa – laulettua musiikkia, jossa on useita ihmisääniä.
12) Hammond-urut yrittivät jäljitellä kirkkourkujen massiivista soundia, joten niihin lisättiin chorus-painike.
13) Myöhemmässä Uni-Vibessä oli myös toiminto nimeltä chorus. Efekti oli ensimmäinen yritys jäljitellä Leslie-kaapin soundia.
14) The Beatles käytti studiossa automatic double-tracking -tekniikkaa tuodakseen chorus-efektiä lauluihinsa. He yksinkertaisesti kyllästyivät laulamaan jokaisen oton moneen kertaan.
15) Varsinainen chorus-efekti saatiin markkinoille vasta 1970-luvun loppupuolella, kun nykyään jo legendaarinen BBD-siru saatiin mukaan efektien tuotantoon.
16) Nykyään choruksen tekninen toteutustapa on hyvin samankaltainen kuin vibraton ja flangerin. Tästä syystä valmistajat tarjoavat efektejä usein samoissa koteloissa.
17) Vibrato on varmasti maailman vanhin efekti. Sillä tarkoitetaan äänen korkeuden nopeaa vaihtelua. Tyypillinen esimerkki vibratosta on oopperalaulu, jossa laulaja tekee efektin kurkullaan.
18) Jousisoittajat ja kitaristit tekevät saman vibrato-efektin otelautakäden sormillaan.
19) Vibrato-termi esiintyi alunperin kirkkouruissa, joissa se syntyi tremolo-efektin sivutuotteena. Efektit saatiin aikaan säätelemällä urkujen pillien äänenpainetta.
20) Sittemmin vibrato-efektiä on kuultu Hammond-sähköuruissa, Leslie-kaapissa ja lopulta Shin-Ei Uni-Vibessä.
21) Vibe-efektissä vibrato tehtiin keinotekoisesti poistamalla soundista puhdas signaali. Tällä keinolla saatiin syntymään vaikutelma nousevasta ja laskevasta nuotista.
22) Vibrato oli aikoinaan erittäin suosittu efekti. Siitä kertoo jo sekin, että Rickenbackerin vuonna 1935 esittelemässä ”Vibrola Spanish Guitar” ‑mallista löytyi sisäänrakennettu automaattinen vibrato-efekti, joka saatiin aikaiseksi liikuttamalla tallaa mekaanisesti edestakaisin.
23) Automaattista vibratoa seurannut Bigsby-vibrakampi oli tarkoitettu alun perin soitettavaksi pitämällä sitä koko ajan kädessä. Monet perinnetietoiset soittajat hallitsevat tämän tekniikan vielä tänäänkin. Kuriositeettina mainittakoon, että Paul Bigsby oli töissä noihin aikoihin Magnatonella, joka loi
24) tunnetuimman vibrato-efektin vahvistimeen vuonna 1957. Magnatonen Custom 200 -sarjan vibrato on erittäin haluttu etenkin blues-miesten keskuudessa.
25) Vibrato-efektin luominen putkitekniikalla oli aikoinaan äärimmäisen vaikeaa ja kallista. Siihen tarvittiin useita eri putkiasteita, mutta koska
26) se oli hyvin haluttu efekti 1950-luvulla, on mahdollista, että Leo Fender päätti nimetä vahvistimensa yksinkertaisemman (lue: halvemman) tremolopiirin vibratoksi vain edistääkseen tuotteidensa myyntiä.
27) Samainen Leo Fender nimesi myös vuonna 1954 esitellyn Stratocaster-kitaransa vibrakammen tremolo-kammeksi, vaikka kyse on selvästi äänen korkeuden vaihtelusta.
28) Vibrato-efekti saatiin puristettua pieneen kokoon vasta transistoritekniikan kehittyessä paljon myöhemmin. Nykyään efekti toteutetaan IC-piirillä, jolla saadaan aikaan hyvinkin uskottava vibrato-efekti.
Metallica – Welcome Home (Sanitarium) (Tämä hieno soundi on oiva esimerkki choruksen ja vibraton veteen piirretystä viivasta.)
29) Klassisessa musiikissa tremololla tarkoitetaan saman äänten soittamista nopeasti peräkkäin. Klassisen kitaran tremolosoitto on tästä hyvä esimerkki.
30) Koskettimilla tremolon soittaminen on teknisesti liki mahdotonta. Kirkkourkuihin tremolo saatiin aikaan mekaanisesti jo 1500-luvulla. Säätämällä pillien ilmaa nopeaan tahtiin ääni saatiin katkomaan niin, että vaikutelma useasta peräkkäisestä äänestä syntyi. Tämän sivutuotteena syntyi myös vibrato-efekti, johon tremolo usein sekoitetaan.
31) Ensimmäisen erillisen tremolo-efektin kehitti DeArmond, joka julkaisi keksintönsä vuonna 1941.
32) Leo Fender teki meille karhunpalveluksen kutsumalla vahvistimiensa tremolo-efektiä Vibratoksi. Ensimmäinen Fender-vahvistimen tremolopiiri näki päivänvalon vasta vuonna 1955.
33) Aiheuttaakseen lisää hämmennystä Leo Fender kutsui edellisenä vuonna julkaisemaansa Stratocaster-kitaran vibrakampea tremolo-kammeksi.
34) Vuodesta 1963 lähtien Fender teki liki kaikkien vahvistimiensa tremolo-efektin optisen erottimen, lampun ja valoon reagoivien vastusten avulla. Tästä kulmikkaasta tremolosta muodostui se kaikkien kopioiduin malli, jota löytää nykyään myös pedaalien sisältä.35) Ensimmäinen Uni-Vibe-efekti tuli markkinoille vuonna 1968. Se pyrki tuomaan muusikoiden ulottuville leslie-kaapin soundin pienessä koossa, soittajan jalkojen juureen.
36) Uni-Viben mukana tuli fast/slow-jalkakytkin, jolla saatiin aikaiseksi samankaltaista nopeuden vaihtelua kuin Leslie-kaapin Tremolo/Chorale-polkimella.
37) Itse pedaalissa oli kaksi asentoa: Chorus, joka oli Leslien käyttämä termi sekä Vibrato, joka oli puolestaan peräisin Hammond-uruista. Näistä ensimmäinen tultaisiin tuntemaan varsinaisena vibe-soundina. Choruksen kanssa sillä ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä.
38) Kuten tremolokin, Uni-Viben soundi syntyi suljettuun koteloon asennetulla lampulla ja sen valoon reagoivilla vastuksilla.
39) Yritys oli hyvä, muttei kuulostanut alkuunkaan Leslieltä. Silti efekti soundasi hienolta, ja vibestä tuli äärimmäisen suosittu omilla ansioillaan.
40) Jimi Hendrix oli Uni-Viben ensimmäinen tunnettu käyttäjä. Hän sai efektin käsiinsä juuri ennen vuoden 1969 Woodstock-festivaalia, ja soittikin melkein koko keikan vibe päällä.
Pink Floyd – Breathe (In The Air) (David Gilmourin kitarasoundi on luonteikkain mahdollinen esimerkki puhtaan kitaran ja viben yhteissoundista.)
11.3.2015 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
© 2024 Custom Boards Finland.
