lisätty Kassa

 

Efektilenkki katkaisee vahvistimen kahtia

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä pedaalilaudan suunnittelussa on: tulevatko kaikki efektit ennen vahvistimen etuastetta, vai tuleeko osa niistä vahvistimen efektilenkkiin? Mieti ensiksi:

  • Soitatko ylipäätänsä säröisellä soundilla? Jos pidät vahvistimesi soundin suhteellisen puhtaana, et tarvitse välttämättä efektilenkkiä efektiesi reitittämiseen.
  • Teetkö gain-soundisi pelkästään vahvistimen etuasteella vai käytätkö myös säröpedaaleita?
Jos efektit ovat ennen vahvistimen etuastetta, eli vahvistimen pääasiallisen sisääntulon edessä, ja etuastetta ajetaan voimakkaasti särölle, reverb- ja delay-pedaalien soundi voi sotkeutua. Tämä on tietysti paljolti kiinni siitä, kuinka paljon vahvistimen etuasteessa on säröä ja minkälaista soundia ylipäätään haetaan.


Mikä on efektilenkin idea?

Etuvahvistin muokkaa ja vahvistaa signaalia, ja se sisältää yleensä ekvalisaatio- ja presence-säätimet. Etuvahvistimen sisääntulo on vahvistimen “input”-jakki ja ulostulo on efektilenkin “send”-jakki.
Päätevahvistin alkaa efektilenkin “return”-jakista ja päättyy kaiutinulostuloon.

Jos huoltaa itse omaa vahvistintaan, efektilenkin avulla on helppo kokeilla, onko vika etu- vai pääteasteessa. Vahvistimen etuaste voidaan kytkeä hyväksi havaittuun ulkoiseen päätteeseen ja päinvastoin.


Efektilenkki signaalitien näkökulmasta

Efektilenkin ideana on sijoittaa osa kitaraefekteistä vahvistimen etuasteen ja päätevahvistimen väliin. Jos vahvistimen etuaste on voimakkaasti säröllä, se vaikuttaa efektilenkissä olevien pedaalien soundeihin ja saa ne reagoimaan voimakkaammin.

Toisaalta taas kun signaali on palautettu efektilenkiltä takaisin vahvistimeen, lenkissä olevien efektien äänimaisemaa ei särötetä enää lenkin jälkeen. Jos särö ja samalla varsinainen gain-soundi on suunniteltu tehtäväksi vahvistimen etuasteella, päätevahvistimen rooli on yleensä vain vahvistaa sitä. Näin toimivat kaikki modernit high gain -koneet.

Sarjaan tai rinnan kytketty efektilenkki

Jotkut efektilenkit käyttävät bufferivahvistimia ehkäistääkseen signaalihävikkiä, kun toiset ovat vain jakkeja vahvistimen takana ilman ylimääräistä elektroniikkaa. Ensinäkemältä kahden eri vahvistimen efektilenkit voivat vaikuttaa samanlaisilta, mutta todellisuudessa vahvistinsuunnittelijat tekevät efektilenkkejä monella eri tavoin.

Jotkin niistä ovat rinnan kytkettyjä niin, että suoran kitarasignaalin määrää voidaan miksata efektilenkissä olevien efektien sekaan. Tällaisessa tapauksessa efektejä voidaan käyttää dry kill -tilassa, jolla vältetään mahdolliset vaiheongelmat efektien puhtaan soundin ja vahvistimen etuasteelta syötetyn puhtaan soundin yhdistämisessä efektilenkin jälkeen.

Jotkin efektilenkit ovat sarjaan kytkettyjä, jolloin koko signaali menee efektilenkin läpi. Jos vahvistimesi looppi on kytketty sarjaan, voit kytkeä siihen Lehlen Parallel L -boksin. Tämä on kuin ulkoistettu rinnakkaisefektilenkki. Efekti kytketään nyt Lehlen Send ja Return -jakkeihin. Digitaalinen efekti voidaan säätää täysin wet-tilaan niin, ettei seassa kulje lainkaan “puhdasta” soundia.

Lehlen Paraller L:n mix-toiminnolla mukaan säädetään haluttu määrä analogista signaalia ja efektistä otetaan mukaan vain se, mitä tarvitaan. Soundin puhdas analoginen signaali pysyy muuttumattomana loppuun asti.

Sisääntuloltaan herkät pedaalit

Kitaran mikit synnyttävät vähäisen määrän jännitettä eli voltteja. Yksikelaisissa mikeissä se voi olla kahdeksasosavoltti ja kaksikelaisissa taas puoli volttia, joten suurin osa kitaraefekteistä on tehty tämän tasoista signaalia varten.

Etuvahvistimen tehtävänä on vahvistaa kitaran signaali 1 – 4 voltin tasolle, jotta päätevahvistin voisi hyödyntää sitä ja muodostaa siitä käyttökelpoisia watteja, jotka kaiutin sitten tuo korviimme.

Etuvahvistin voi yhtä hyvin olla erillinen räkkilaite tai jopa pedaali, kunhan se nostaa kitarasignaalin tasoa tarpeeksi, jotta sen voi kytkeä linjatasoiseen sisäänmenoon eli vahvistimen efektilenkin paluuseen, joka taas yhdistää signaalin suoraan päätevahvistimeen.

Efektilenkin ”send” on vahvistimessa etuasteen jälkeen. Etuaste vahvistaa signaalia, joka syötetään sen jälkeen vahvistimesta efektilenkin kautta ulos efekteille. Kaikki efektit eivät kuitenkaan välttämättä siedä tällaista kovempaa signaalia, sillä ne on suunniteltu kitaran ulostuloa ajatellen. Vahvistimesta ja sen tekotavasta riippuen vahvistimen efektilenkin lähdöstä (send) tuleva signaali voi olla mitä vain neljästä voltista aina kymmeneen volttiin asti. Jotkin vintage-efektit, kuten Univibe, ovat tunnetusti herkkiä kitaran signaalille.

Ne klippaavat herkästi eivätkä toimi moitteetta sähköpianolla tai edes kaksikelaisella kitaran mikillä. Miltä veikkaat lopputuloksen kuulostavan, kun tällaisen sisääntuloltaan herkän efektin sisääntuloon syötetään kaksikymmenkertainen määrä signaalia? Lopputulos on karmea, sillä efekti menee kirjaimellisesti tukkoon. Varmista siis, hyväksyykö efektisi ylipäätään linjatasoista signaalia ennen kuin asetat sen efektilenkkiin. Yleensä Bossin, Strymonin ja Eventiden efektit on suunniteltu hyväksymään linjatasoista signaalia, mikä tarkoittaa, että niitä voidaan soittaa vaikka syntetisaattorin kanssa, josta tulee ulos suunnilleen yhtä vahvaa signaalia kuin kitaravahvistimen etuasteesta.

Master volume vaikuttaa efektilenkin lähtötasoon

Suurin ongelma efektilenkin käyttämisessä ja sen soundiheittelyissä piilee vahvistimen tekotavassa, jossa vahvistimen master volume vaikuttaa efektilenkistä lähtevän signaalin tasoon. Kuvitellaanpa tilanne, jossa soitat kotonasi vahvistinta master volume vaikkapa kakkosella ja olet säätänyt kaikki efektilenkissä olevat efektit mieleiseksesi. Menet keikalle, jossa vaaditaan kovempaa äänentasoa, joten nostat master volumea neloseen, ja samalla efektilenkissä olevat efektit saavat sisäänsä huomattavasti voimakkaamman signaalin. 


Kotona niiden sisään kulkeutui vain miedosti vahvistettu kitaran signaali, mutta masteria nostaessa signaalin taso moninkertaistuu ja efektin käyttäytyminen muuttuu. Tämä voi olla yksi siihen, että sinulla on ongelmia säätää efektilenkissä olevia pedaaleita soundaamaan aina samalta eri kokoisilla lavoilla.


Master volumen aiheuttamaa efektin sisääntulon tukkiutumista voidaan jarruttaa monellakin eri tavalla. Efektilenkkiin voidaan asettaa ensimmäiseksi mikä tahansa pedaali, joka sietää kovempaa sisääntulotasoa ja tiputtaa siitä edespäin menevää signaalia sen ulostulo-volumella, jolloin sen jälkeen tulevat efektit saavat sisäänsä hillitympää signaalia. Sofistikoituneemman ratkaisun luo edellisessä kohdassa mainittu Lehlen Parallel -boksi. Siinä on trimmerit sekä lähtevälle että palaavalle signaalille. Näin voidaan siis tiputtaa vahvistimen efektilenkin lähtöä efekteille ja nostaa sitä takaisin efektien jälkeen pääteasteelle.

Efektilenkki sooloboostina

Jos vahvistimessa on putkella bufferoitu efektilenkki, sitä voidaan käyttää myös ylimääräisenä gain-asteena ja vaikkapa soolojen boostaamisessa.

Boosteri voidaan myös kytkeä efektilooppiin, jolloin se vaikuttaa suoraan päätteeseen. Näin saadaan suurin muutos äänentasoon, koska kompressoiva etuaste ei ole tiellä. Nyt se tulee kaikkien muiden gain-stagejen jälkeen ja pääsee vaikuttamaan suoraan vahvistimen pääteasteeseen. Tälle paikalle ei kuitenkaan sovellu mikä tahansa boosteri, sillä useat boosteri-pedaalit on suunniteltu asetettaviksi vahvistimen eteen. Jos pitäisi mainita yksi neutraali boosteri, joka toimii vahvistimen edessä, mutta etenkin sen efektilenkissä, se olisi Lehle Sunday Driver.

Four cable method

Usein efektilenkkiä käyttäviä muusikoita piinaa johtorykelmä, joka syntyy, kun signaalia vedetään edestakaisin pedaalilaudan ja backlinessa sijaitsevan vahvistimen välillä.


Kun efektilenkkiä ideoitiin, muodissa olivat lähinnä räkkiefektit sekä erilliset etuasteet ja päätteet. Lenkin ideana oli alun perin syöttää signaalia lyhyillä johdoilla vahvistimen vieressä oleville räkkiprosessoreille.

Pedaalit halutaan kuitenkin pedaalilautaan, jossa niitä voidaan polkea, ja nyt onkin pakko vetää johtoja edestakaisin. Jotkin niistä ovat pidempiä kuin toiset, ja toiset taas pätkivät ja menevät keskenään sekaisin. Sotku on melkoinen ja vitutus sen mukainen.

Jos pedaalilaudassa käytetään efektilenkkiin kytkettyjä pedaaleita, ainoa käyttökelpoinen tapa hoitaa niiden kytkentä on tehdä se erillisellä johtoviuhkalla.


Efektilenkin johdottamista pedaalilaudalle ja takaisin kutsutaan termillä ”four cable method”. Tämä tarkoittaa, että pedaalilaudan ja vahvistimen välillä kulkee neljä johtoa:

1. Vahvistimen vieressä olevalta langattomalta pedaalilaudalle.
2. Pedaalilaudalta takaisin vahvistimen inputiin.
3. Vahvistimen Effects Send -jakilta takaisin pedaalilaudalle.
4. Pedaalilaudalta takaisin vahvistimen Effects Return -jakkiin.


Mukana voi kulkea myös sähköjohto, jolla pedaalilaudan sähkönsyöttö saadaan samaan pistokkeeseen vahvistimen taakse. Vaihtoehtoisesti langattoman johtoa ei välttämättä tarvita.

Olemme toteuttaneet Custom Boardsilla tehtyihin pedaalilautoihin useita tällaisia ratkaisuja. Efektilenkin menopaluujohdot kulkevat samassa viuhkassa sähköjen kanssa. Johtoviuhkan avulla efektilenkin käyttäminen helpottuu huomattavasti. 

*****

Jos et haluakaan syystä tai toisesta viedä itse pedaalilautaprojektiasi loppuun asti, autamme sinua mielellämme.

ALOITA PEDAALILAUTAPROJEKTISI AMMATTILAISEN AVULLA.

Täytä suunnittelulomake

Toimitukset Suomeen

Lähetys saman päivän aikana