Luonteva tapa nähdä kulissien takaista elämää maailmantähtien keikoilla on hakeutua töihin paikalliseksi apukädeksi (local crew, stagehand). Työ on fyysisesti rankkaa, mutta toisaalta sinun ei oleteta osaavan mitään. Eli aivot narikkaan ja töihin ilolla hyötyliikunnan keinoin. Kyseessä onkin ehdottomasti yksi helpoimmista tavoista päästä musiikkialalle töihin. Samalla se on parasta mahdollista ruohonjuuritason oppia kitarateknikon työhön.
Itse olen ollut apukätenä sadoilla keikoilla ennen kun aloitin kiertävän kitarateknikon työt. Asiat ovat usein katsojan silmässä, joten inspiroituneelle ja oppimishaluiselle kitarateknikolle työ oli ainutlaatuista. Siinä kun vierustoveri valitti tylsyyttään, näin mitä mielenkiintoisempia asioita minuutti minuutilta. Parhaimmillaan voit oivaltaa uusia asioita niin, että mieli on täynnä ideoita kotiin lähtiessä.
Myös leppoisa jutustelu monen kitarateknikon kanssa antoi osviittaa siitä, mitä kitarateknikon työ voisi olla. Viime vuosien keikoista (mm. QOTSA, Madonna, U2 & Roger Waters: The Wall) on jäänyt jokaiselta kerralta jotain uutta sulateltavaa. On ollut valaisevaa nähdä erilaisia tuotantoja, ihmisiä ja tietysti kitaroita ja vahvistimia adaptoituna kulloisenkin bändin tarpeiden mukaan. Erilaiset merkkaustavat, custom-tehdyt caset ja teknikoiden työasemat ovat antaneet uusia näkökulmia, joita olen voinut omassa työssäni jalostaa eteenpäin.
Kaikkein mielenkiintoisinta on ollut katsoa työtä molemmista vinkkeleistä. Omista apukäsivuosistani on ollut kiertävän kitarateknikon työssäni korvaamaton apu. Kun käväisin pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa apukäden töissä, näin kymmeniä asioita tehtynä paremmin tai ainakin erilailla kuin mihin olin itse tottunut. On paljon kiertäviä teknikoita, jotka osaavat hyödyntää mestarillisesti paikallista apua. Itselläni on ollut tässä paljon opittavaa, eikä se tunnu koskaan loppuvan. Siksi jatkan tätä tapaa aika ajoin, pitääkseni itseni vireänä.
Paikallisen apuvoiman käyttö on kustannustehokasta. Säästöä syntyy monilla eri tavoin kun bändin mukana kiertää vain ja ainoastaan tarpeellinen määrä henkilöitä. Kasaus ja purku onnistuvat tietyssä aikahaarukassa, kun bändin ei tarvitse kuljettaa kymmeniä ylimääräisiä ihmisiä mukanaan.
Bändin mukana kiertävän henkilökunnan lukumäärä voi vaihdella pienestä organisaatiosta satoihin työntekijöihin. Kotimaisten bändien kohdalla puhutaan yleensä 4–6 apukädestä. Bändien keikkasopimuksissa on poikkeuksetta kohta, joka velvoittaa promoottorin hoitamaan paikalle sovitun määrän ihmisiä auttamaan bändin teknikoita keikkapäivän aikana.
Viisaat sanat eräältä amerikkalaiselta kiertuemanagerilta kuuluivat:
Älkää riuhtoko itseänne rikki autossa ja portaissa, tarvitsen teitä koko kiertueen ajan. Jos joku vahingoittaa itsensä, bändille tulee kalliiksi hoitaa tilalle korvaava henkilö.
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että näytetään oma miehuus sillä kuinka “case liikkuu” vaikeissakin olosuhteissa, joten äskeistä oli vaikea aluksi ymmärtää. Sen sijaan että telot selkäsi rikki rundin alkumetreillä, on järkevämpää antaa paikallisten tehdä kaikista raskaimmat työt ja asettaa oma porukkansa apukäsiketjun ympärille.
On mielenkiintoista huomata, että Suomessa apukäsiä hoidetaan hanakammin ulkomaisille bändeille kuin omille pojille. Jos kotimainen vientitoivo on ollut kuukausia kiertueella ulkomailla, ensimmäiset ongelmat ja niskoittelut apukäsien suhteen kohdataan yleensä kotimaassa. Ikään kuin bändin kansallisuudella olisi jotain merkitystä avun tarpeeseen.
Nykypäivänä kiertueella on mukana vain ja ainoastaan rautaisia ammattilaisia. Heiltä vaaditaan tarkkuutta vaativaa työpanosta koko päivän ajaksi. Heitä tarvitaan esiintymisen aikana ja vielä illallakin, kunnes kaikki tavarat ovat takaisin autossa. Teknikon päivälle tulee helposti mittaa 16–20 tuntia, joten on turha polttaa heitä loppuun heti aamusta.
Ulkomailla apukäsiä on moneen junaan. Paikallisen mafian jäseniä, urheiluseuralaisia, maajusseja, todella ammattitaitoisia ja tehokkaita tai yksinkertaisesti toivottomia.
Kiertueella apukäden kanssa puuhailu antaa teknikolle nasevan kuvan kyseisen maan tai kaupungin kielestä ja tavoista. Englannissa ollaan vieläkin äijempiä kuin Suomessa, kun taas Etelä-Euroopan maissa ja varsinkin Etelä-Amerikassa ei turhia kiireitä pidetä. Saksassa ollaan pedantteja ja osaavia. Kulttuurien tuntemisesta ja paikallisen kielen osaamisesta ei todellakaan ole haittaa. Kovin yllätys on tullut vastaan Turkin pääkaupungissa Ankarassa vuonna 2009, jossa tavaroita kantamaan oli pestattu paikallinen muuttoporukka. Kaverit tulivat paikalle suorissa housuissa ja teräväkärkisissä kengissä, varusteinaan muuttoliinat. Oli mieleenpainuvaa nähdä, kun oma 16 unitin ja yli sadan kilon painoinen räkki nostettiin muitta mutkitta selkään ja kannettiin sekä ylös että alas jyrkkiä ja pitkiä portaita. (Kuva: Aksu Rönkkö)
Mieluisa yllätys oli myös keikalla eräillä Göteborgin festivaaleilla, kun apukäsiksi ilmaantui pelkkiä naisia. Asiat hoituivat mutkattomasti ja ilman turhia asenneongelmia, joita uroilla voi välillä olla.
Apukäsien kanssa voi siis tulla myös juttuun, ja heiltä saa usein arvokasta tietoa kaupungin baareista, ruokapaikoista ja nähtävyyksistä. Toisin sanoen, he ovat helppo linkki paikalliseen kulttuuriin ja samalla tärkein apusi päivän aikana.
Pähkinänkuoressa local crew auttaa bändien mukana kiertävää henkilökuntaa kasaamaan laitteistot keikkavalmiuteen ja purkamaan ne illalla keikan jälkeen.
Päivän aluksi heidät jaetaan eri tehtäviä hoitaviin ryhmiin. Kiertävässä crewissä on yksi henkilö, joka pyytää promoottorilta apukädet valmiuteen ja esittelee muun kiertävän crewin. Pienissä tuotannoissa tämä tapahtuu suoralla kontaktilla. Kitarateknikko valitsee mielestään itselleen sopivimman (yleensä jonkun jota kiinnostaa kitarat), rumputeknikko valitsee jonkun rummuista kiinnostuneen, valomies kaksi kättä jne.
Apukäden päivä jakaantuu karkealla tavalla jaoteltuna seuraavanlaisiin tehtäviin:
Kiertävä crew voidaan jakaa esimerkiksi seuraavasti:
Mitä harjaantuneempi kiertävän bändin crew on, sitä enemmän tehtäviä he osaavat apukäsille antaa. Teknikolle on tärkeää miettiä ensin oma tonttinsa ja hahmottaa tarkasti mitä siihen kuuluu. Ennen pitkää muiden järjestelmällisestä neuvomisesta tulee rutiini ja luonnollinen osa päivän kulkua. Minulta otti vuosia oppia käskyttämään apukäsiä oikein.
Isoilla keikoilla olen ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pääosin paikallisen local crewin palkkalistoilla. Niissä pätevät täsmälleen samat säännöt kuin pienemmilläkin keikoilla, mutta kaikki on isompaa. Areenoilla apukäsien esimiehenä toimii “local crew boss”. Promoottori on palkannut hänet kaitsemaan apukäsilaumaa, joka voi olla jo satapäinen. Hän on suoraan kontaktissa kiertävän crewin esimieheen.
Aamun “load in” alkaa rekkojen purkamisella. Tämän jälkeen kaikki apukädet jaotellaan jonkun tuotannon osasen avuksi. Jotkut voivat olla kasaamassa äänilaitteita, osa valokalustoa jne. Muutaman tunnin jälkeen kaikki on siinä pisteessä, että kiertävän crewin esimies päästää vähitellen paikalliset apukädet kotiin ja jättää paikalle ns. “show call” -ryhmän, joka päivystää keikkapaikalla koko päivän.
Tämä ryhmän on oltava kykeneväinen nopeisiin ja hieman vaativiinkin tehtäviin. Jos keikan aikana tarvitaan pikaista apua, hälytetään tämä ryhmä paikalle. Usein työ on odottamista, mutta bändin soundcheckin seuraaminen paikan päällä voi olla mielenkiintoistakin puuhaa.
Usein jää myös aikaa jutella bändin teknikoiden kanssa. On tärkeää ymmärtää valita oikea hetki ja muistaa, että heillä on myös omat työnsä tehtävänä. He kantavat lisäksi painetta illan onnistumisesta. Paras hetki voi ollakin hyvin menneen keikan jälkeen, jolloin teknikoiden stressi laukeaa ja he voivat olla hyvinkin juttutuulella.
Koko vahvuus saapuu paikalle noin tuntia ennen keikan loppumista. Nyt paikalla ollut ryhmä yhdistetään tuoreisiin voimiin. Noin puoli tuntia ennen keikan loppumista pidetään “crew call”, jolloin koko ryhmä jaetaan 4–12 hengen ryhmiin. Heidät “korvamerkitään” eri värisillä paidoilla tai rannekkeilla. Näin kaikki tietävät purun aikana mihin ryhmään kuuluvat.
Keikan jälkeen kiertävän crewin jäsenet tulevat vuorotellen hakemaan avukseen heille määrätyn ryhmät, jotka odottavat oikean väriset paidat päällä lavan sivussa. Videoryhmän pomo tulee paikalle ja pyytää local crew bossilta punaisia paitoja koolle ja kertoo missä heidän apuaan tarvitaan. Paikalla punaisia odottaa heidän teknikkonsa. Hän on se henkilö kenen kanssa tulet työskentelemään tuon illan.
Yleensä apukäsi tekee saman teknikon kanssa töitä kunnes oma rasti (esim. P.A.:n purku) on saatu valmiiksi. Tämän jälkeen apukäsi siirretään jonkun toisen “alaisuuteen”, jolla oma homma on vielä kesken. Lopuksi kaikki päätyvät rekoille pakkaamaan viimeisiä autoja, kunnes kaikki on valmista.
Ainakin Helsingissä ja Hämeenlinnassa on omat yrityksensä joista keikoille saa palkattua apuvoimaa. Jos alalle vihkiytyneitä ihmisiä ei kaupungista löydy, helppo ratkaisu promoottorille on hoitaa kantajia paikallisesta urheiluseurasta muutamaksi tunniksi talkootöihin. Nykyään monissa isoissa kaupungeissa on omat porukkansa, jotka tietävät mitä tekevät. Ensimmäisenä tulee mieleen Tampereen Tullikamari, Oulun Teatria ja Jyväskylän Lutakko. Näissä paikoissa homma pelaa, mutta muitakin toki on.
Jos haluat kokeilla siipiäsi apukätenä, yritykset nimeltä Roudaamo ja Best Crew Ever ovat paikkoja johon ottaa yhteyttä. Palkka ei välttämättä päätä huimaa, mutta tulet oppimaan paljon kunhan pidät silmäsi auki.
12.3.2014 Kimmo Aroluoma (Päivitetty 23.5.2022)
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
© 2024 Custom Boards Finland.
