lisätty Kassa

Vallankumouksellista tekniikkaa - Lehle Components

May 08, 2020

Saksalainen insinööri Burkhard Lehle kertoi muutama vuosi sitten NAMM-messuilla mykistävän hienon uutisen. Hän oli kehittämässä omaa komponenttilinjastoaan, joka tulee sisältämään jo olemassa olevien innovaatioiden lisäksi täysin uutta tekniikkaa. Kehittäminen otti hetken, mutta Lehle lanseerasi hiljattain Lehle Switch BTN -kytkimensä, jonka voi vaihtaa helposti minkä tahansa momentary-tyyppisen jalkakytkimen paikalle. Siitä tuli välittömästi hitti!


AIEMMIN tällaisia kytkimiä tavattiin lähinnä efektien tap tempo -kytkiminä tai ohjelmoitavien bypass-looppereiden kytkiminä, mutta nykyisin ne ovat yleistyneet myös releillä vaihdettavien efektien bypass-kytkiminä. Näitä ovat mm. kaikki Strymonin pedaalit sekä Walrus Audion kaksikytkimiset pedaalit, kuten Slö ja ARP-87.


Olemme vaihtaneet Lehlen kytkimiä jo lukuisiin laitteisiin. Tyypillisimpiä potilaita ovat esimerkiksi paljon poljettavat true bypass -loopperit. Alla oleva modifikaatio tehtiin Mikko Von Hertzenille juuri ennen vuoden 2019 Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB -keikkoja.


Nimensä mukaisesti momentary-kytkimen idea on se, että painettaessa se yhdistää siinä olevat kontaktit vain hetkellisesti toisiinsa ja irrottaa ne heti, kun kytkin nousee takaisin ylös.

Momentary-kytkimen suurin etu on pehmeä ja hiljainen toiminta, eli kytkin ei naksahda äänekkäästi, kun sitä poljetaan. Tämän tyyppisen kytkimen tunnistaa myös siitä, että yleensä siinä on vain kaksi juotoskorvaketta.

Lehle Module SW

Lehle julkaisi äskettäin kauan kaivatun Module SW -relemoduulin, jonka avulla perinteisen efektin naksahtava 3PDT-kytkin voidaan korvata hiljaisella Lehle Switch BTN -kytkimellä.

Moduuli on hieman tavallista 9V-paristoa pienempi, eli se on helppo kiinnittää vaikka 3M Dual Lockilla tai Velcrolla efektin paristokoteloon.

Yksi moduulin hienoimmista puolista on sen ohjelmoitavuus: tavallisen päälle kytkemisen lisäksi sen voi ohjelmoida pitämään efektiä päällä vain silloin, kun kytkintä painetaan, tai jopa niin, että normaalilla lyhyellä painalluksella efekti menee päälle ja toisella painalluksella pois, mutta jos kytkintä pidetään painettuna, efekti menee pois päältä, kun kytkin jälleen vapautetaan.

Case: Anssi Kela ja Electro-Harmonix Synth9

Hyvin pian saatuamme Lehlen moduulin käsiimme eteemme tuli tapaus, jossa pääsimme hyödyntämään sitä tositoimissa. Anssi Kela valmistautui "Mun täytyy kävellä näin" -elämäkertakeikkoihinsa, jotka hän aikoi vetää ilman bändiään itse itseään akustisella kitaralla säestäen.

Olimme rakentaneet Anssille jo vuosia aiemmin pedaalilaudan akustista kitaraa varten, jossa oli viritin, etuaste kitaran mikrofonisysteemiä varten sekä ekvalisaattorina ja DI:nä toimiva Lehle Acouswitch IQ DI. Elämäkertaprojektin luonteesta johtuen lautaan tarvittiin nyt vähän lisäsävyjä, joten boardiin lisättiin Boomerangin loopperi, Walrus Audion maanmainio Slö sekä Electro-Harmonixin Synth9.


Viimeksi mainitun kohdalla oli kuitenkin ongelma: laitteen oma jalkakytkin päästi kovan mekaanisen naksahduksen aina, kun sitä painettiin. Bändin seassa tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta konserttisalin lavalla poksahdus olisi kiusallisen kova. Jos efekti haluttaisiin kytkeä päälle kesken loopin äänityksen, poksaus jäisi pahimmillaan pyörimään looppiin. Totesimme, että tässäpä olisi oiva tulikoe Lehlen moduulille.


Aloitimme avaamalla pedaalin ja mittaamalla yleismittarilla, miten jalkakytkin oli kytketty. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan tässä vaiheessa: tajusimme, että pedaali on bufferoitu, ja sen jalkakytkimen kytkentä eroaa joissain määrin perinteisen true bypass -pedaalin kytkimestä. Kytkin on kuitenkin tavallinen 3PDT-kytkin, joten järkeilimme, että voisimme joka tapauksessa hyödyntää moduulia, vaikkakin joutuisimmekin soveltamaan jonkin verran.

Irrotimme vanhan jalkakytkimen kotelosta ja kolvasimme irti lattakaapelin, jolla kytkin yhdistyi efektin pääpiirilevyyn. Ensimmäiseksi asensimme Lehlen jalkakytkimen tämän tilalle ja yhdistimme sen johdot moduulin vastaaviin johtoihin. Seuraavaksi juotimme moduulin virtajohdot efektin virtaliittimeen.

Tähän asti homma oli ollut selkeä, mutta nyt jouduimme etenemään valistuneiden arvausten sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lopulta saimme efektin kytkennän toimimaan, mutta jäljellä oli vieläkin pieni poksahdus, joka kuului, kun efekti kytkettiin päälle.

Aluksi epäilimme, että kyseessä oli tasavirran vuotaminen kytkentään. Yritimme filtteröidä sitä kondensaattorilla ja vastuksella, mutta kyse ei ollut siitä eikä komponenttien lisäämisellä ollut toivottua vaikutusta.



Koska efektin kytkeminen päälle tapahtui piirilevyllä eikä itse kytkimessä, palasimme tutkimaan aiemmin irrottamaamme jalkakytkintä ja pähkäilemään, miten sen oli suunniteltu toimivan. Apunamme ei ollut laitteen kytkentäkaaviota, joten jouduimme etenemään sokkona.

Olisi hienoa kertoa, että saimme neronleimauksen ja keksimme lopulta miten kytkin tulisi johdottaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että saimme kytkimen toimimaan järjestelmällisesti eri johtoyhdistelmiä kokeilemalla. Efekti kuitenkin vaihtui päälle ja pois täydellisen hiljaisesti, mikä oli pääasia. Ongelmat eivät olleet kuitenkaan ohi. Uutena ongelmana LED-merkkivalo paloikin nyt koko ajan.


Irroitimme merkkiledin laitteen piirilevyltä, liimasimme sen paikoilleen koteloon ja kolvasimme Lehlen moduulin LED-johdot sen jalkoihin. Vihdoinkin valmista! Efekti kytkeytyi päälle ja pois täydellisen sulavasti, ja merkkivalokin syttyi ja sammui toivotunlaisesti.

Ensimmäinen kokeilumme oli siis aikamoista arpomista, mutta lopputulos oli upea ja hienoa todistettavaa tämän kaltaisessa pedaalissa. Esiintymisten teatterimaisen luonteen huomioiden hiljainen kytkin osoittautui tärkeäksi tekijäksi tunnelman säilyttäjänä.

Maailma on pullollaan laitteita, joita kopioidaan toinen toistensa pohjalle. Valtaosa valmistajista käyttää yleisesti saatavilla olevia osia, kokoavat ne yhteen ja julkaisevat niistä “oman” tuotteensa. Lehden moduuli ja kytkin saivat aikaan tunteen, jossa tunsimme olevamme uuden aikakauden kynnyksellä.


Vallankumouksellista tekniikkaa

Ennen Lehlen alkuperäisiä innovaatioita Yhdysvaltojen markkinoilta 90-luvun lopussa löytyneet ABY-vaihtajat olivat täynnä ongelmia. Niistä mainittakoon kiusallisimpina:

  1. Vajaatehoinen tai olematon merkkivalo, joka ei kerro, onko laite päällä vai ei.
  2. Hurina, joka johtuu huonoista komponenteista.
  3. Kytkimien pauke ja epävarmuus.

Näistä viimeisin tuntui olevan se kaikista raastavin ongelma, jota Lehle lähti ratkomaan ensimmäisenä. Klassisissa Lehlen vaihtajissa pistääkin silmään ensimmäisenä psykedeelinen sienikytkin, joka on ihmetyttänyt minua alusta asti. Tuo samainen kytkin on löytynyt heidän vaihtajistaan jo yli kymmenen vuotta.

Pohdimme onko Lehle tehnyt laadun suhteen vastaavia kompromisseja kuten monet muut valmistajat? Ensin tehdään hyvää ja luodaan maine. Sitten siirrytään halpatuotantoon ja kerätään ihmisten rahat pois. 

Huomiomme kiinnittyy siihen, että laitteet ovat liki identtiset, vaikka niillä on yli kymmenen vuotta ikäeroa. Tämä on laitevalmistuksessa ja komponenttien saatavuudessa ikuisuus. Tutkiskelen Lehlen psykedeelistä kytkintä. Tihrustan pientä pränttiä kytkimen vieressä ja vertaan sitä toiseen vastaavaan. Sama teksti! Sama kytkin!

Katselemme kytkintä sisältäpäin. Miten on mahdollista, että tämä kytkin kestää yli kymmenen vuotta? Silmämääräisesti näen, ettei ratkaisu ole todellakaan tavallisimmasta päästä. Kytkin ei ole suorassa kontaktissa polkimeen, vaan toimii erillisellä jousella. Mielenkiintoista. Sieneltä näyttävä tatti on kiinni rungossa, joten polkaisun paino ei välity piirikorttiin asti, jossa muut komponentit ovat.


Perinteisten kytkimien ongelmat

Lehle totesi eräässä haastattelussa: “Mitä tekee vahvistinvaihtajalla, joka ei ole luotettava?” Tavallinen kytkin, jota perinteisissä ABY-vaihtajissa käytetään, kestää 10 000 polkaisua. Niiden rakenne on altis rikkoutumiselle. Lisäksi ne on tehty alunperin paljon voimakkaammalle signaalille. Pienikin hiekanmuru tai roska vaikeuttaa näin ollen signaalin siirtoa. Seurauksena kytkimet alkavat paukkua ja rohista helposti.

Uusi kytkin löytyy messuilta

Burkhard Lehle törmäsi vuonna 1999 Münchenin alihankintamessuilla alumiininuppeihin, joissa oli muoviset liukuvat laakerit. Nämä yhdistyivät erityiseen mikrokytkimeen, joka oli puolestaan erillisen kuoren sisällä. Tämä oli teollisuudessa pitkään ollut tapa kytkeä komponentteja epäsuorasti toisiinsa. Kytkimen valmistaja lupasi niille kaksi miljoonaa vaihtamiskertaa.

Lehle näki tässä ratkaisun suurimpaan ongelmaansa, ja alkoi kehittää näiden osien pohjalta omaa versiotaan kytkimestä. Sellaista, jota hän voisi hyödyntää uusissa vaihtajissaan.


Eurooppalainen invaasio

Uusia kytkimiä hyödyntävät vaihtajat saatiin markkinoille vuosituhannen vaihteessa. Ilmestyessään vuonna 2001 Lehlen vaihtajat olivat kuin toiselta planeetalta: ne muuttivat kitaristien käsityksen laadukkaista ABY-vaihtajista. Lehle ei ollut jättänyt mitään sattuman varaan. Kaikki komponentit ovat huippulaatua. Sisällä ei ole mitään, joka muuttaisi kitaran soundia tai sen interaktiota vahvistimen kanssa.

Eurooppalaisuutensa myötä myös Lehlen ulkonäkö toi vaihtajille huomiota. Lehle tekikin yhteistyötä saksalaisen suunnittelutoimiston kanssa. Muut valmistajat käyttivät vaihtajissaan yleisesti saatavilla olevia runkoja.

Muutamaa vuotta myöhemmin Lehle pisti vielä paremmaksi. Hän esitteli toisen, vielä pienemmän kytkimen. Ulkoisesti käytössä oli sama tuttu, sienitatin näköinen nuppi. Tällä kertaa sisältä löytyi kuitenkin erityisen muotoinen metalliliuskalla toimiva kytkin, joka operoi korkealaatuista liukukytkintä. Nyt sen toimintasykli mitattiin sadoissa tuhansissa. Molemmat kytkimet ovat käytössä Lehlen nykyisessä mallistossa. Makaaberia kyllä, on helppo nähdä, että kun meistä aika jättää, nämä vaihtajat kytkimineen ovat vielä aktiivisessa käytössä.

Lehle oli nyt ratkaissut tärkeimmän ongelmansa. Oli aika siirtyä seuraavan kimppuun.

Lehle LTHZ erotusmuuntaja

Kun kitara kytketään useampaan vahvistimeen, seurauksena on maalenkki. Tämä eliminoidaan erillisellä erotusmuuntajalla, jossa on yksinkertaisimmillaan kaksi samanlaista kelaa, jotka siirtävät signaalia sähkövärähtelyn voimalla.

Signaali syötetään muuntajan sisääntulon (ensiön) kelaan. Kitaran mikistä tullut värähtely aiheuttaa värähtelyä toisessa kelassa, joka on yhdistetty muuntajan ulostuloon (toisioon).

Signaalin osat eivät siis osu fyysisesti toisiinsa, vaan kitarasignaali kulkee kelalta toiselle sähkövärähtelynä. Samalla mahdollinen maalenkki katkeaa. Erotusmuuntajan siirtosuhdetta kuvaava luku on 1:1. Tämä tarkoittaa sitä, että signaali pyritään siirtämään täysin muuttumattomana puolelta toiselle. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että siinä käytettävien osien tulisi olla äärimmäisen korkealaatuisia. Mitä heikompi signaali, sitä vaikeampi sitä on siirtää eteenpäin.

Markkinoilla olevat muuntajat eivät kelpaa

Markkinoilla yleisesti olevilla muuntajilla on taipumus värittää keskialueen painotusta alemmaksi. Koska kitaran tärkein anti on keskialueella, ihmiskorvat kuulevat tämän yläpään häviämisenä. Voimakkaalla kitarasignaalilla (esim. esivahvistettu kitarasignaali, aktiivimikki) tätä äänen värittymistä ei tapahdu. Passiivisen (etenkin yksikelaisen) kitaramikin signaali on kuitenkin paljon heikompi. Sen maalenkin poistamiseen tarvitaan paljon herkempi ja laadukkaampi muuntaja.


Miten ongelma kierrettiin ennen Lehleä?

Uransa alussa Lehle joutui käyttämään muiden valmistajien muuntajia. Kuten muutkin valmistajat, hän joutui kiertämään niiden ongelmat. Heikko kitarasignaali boostattiin linjatasoiseksi aktiivisella etuvahvistimella. Tämän jälkeen pystyttiin käyttämään tavallisia (lue halvempia) muuntajia. Samalla vaihe- ja maalenkkiongelmien myötä hävisi myös osa kitaran dynamiikasta ja soundista. Kitara ei enää reagoinut vahvistimeen samalla lailla, ja soundi tylpistyi.

Lehlen oma muuntaja syntyy

Lehle halusi kehittää tähän tarkoitukseen oman muuntajansa. Hän joutui aloittamaan työn puhtaalta pöydältä. Kehitystyö vaati pari vuotta, mutta satsaus kannatti. Tuloksena oli erotusmuuntaja, joka pitää kitaran ja vahvistimen yhteispelin koskemattomana. Muuntaja, joka ei muokkaa kitaran äänenväriä ja sen reagointia vahvistimeen.

Lehlen legendaarinen LTHZ-muuntaja pitää huolen, että kitarasta saadaan kaikki mahdollinen talteen eteenpäin vietäväksi. Yksikelaisten kitaroiden soittajat kuulevat tämän klangina ja iskuäänen reagoimisena. Humbucker-kitaralla tämä vähentää soittimen tukkoisuutta, etenkin puhtailla soundeilla. Liioittelematta voidaan sanoa, että kyseessä on maailman paras kitarakäyttöön tehty erotusmuuntaja.

Nyt jäljellä oli kenties soittajia eniten piinannut ongelma, jonka ratkaisu oli samalla kaikista yksinkertaisin.

Suurennuslasi LEDin päälle

On hermoja raastavaa vaihtaa kesken keikkaa signaalin reititystä, jos ei ole varma osuuko polkaisu kohdilleen. Vanhojen vaihtajien olemattoman tehoiset LEDit loivat kitaristeille epävarmuutta. Monet soittajat mainitsivat tämän ongelmakseen, joten Lehle asensi vaihtajiinsa LEDiä suurentavan linssin. Tämä takasi, että soittaja näkee missä asennossa vaihtaja on, vaikka lavalla olisi kuinka paljon savua.

Eri vaihtajan asennot indikoidaan eri värisillä LEDeillä. Tämä ei tosiasiassa ole kauhean vaikea tehtävä. Kyse on enemmänkin viitsimisestä ja soittajan ongelmien ymmärtämisestä keikkatilanteessa. Lehle näki tämän viimeisenä silauksena soittajien ongelmien poistamiseen.

ON MIELENKIINTOISTA nähdä mitä Burkhard Lehle keksii seuraavaksi. Hän on mullistanut yhden kokonaisen teollisuuden alan jo kerran, joten miksei hän tekisi sitä vielä uudestaan? Voisivatko muutkin valmistajat hyötyä Lehlen innovaatioista?


Selaa Lehlen tuotevalikoimaa


9.5.2020 Eetu Lehtinen ja Kimmo Aroluoma

Eetu Lehtinen on Custom Boardsin pedaalilautateknikko ja armoitettu käsityöläinen, joka vastaa lautojemme johdottamisesta. Vapaa-ajallaan Eetu soittaa bassoa bändeissä Demonic Death Judge, ssSHEENSss ja Burweed.

Kimmo Aroluoma on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitarateknikko, joka on keikkaillut vuosien saatossa mm. HIMin, Amorphiksen, Michael Monroen, Ismo Alangon, Von Hertzen Brothersin ja The Rasmuksen kanssa. Nykyään hän suunnittelee pedaalilautoja ja pyörittää omaa putiikkiansa Helsingissä.

*****

Jos et haluakaan syystä tai toisesta viedä itse pedaalilautaprojektiasi loppuun asti, autamme sinua mielellämme.

ALOITA PEDAALILAUTAPROJEKTISI AMMATTILAISEN AVULLA.


Täytä suunnittelulomake



Toimitukset Suomeen

Lähetys saman päivän aikana