lisätty Kassa

Ilmaiset toimitukset Custom Boards Premium-jäsenille

Keikkapäivä osa 6 - Piinaavaa odottelua

Sisääntulomusiikki on ensimmäinen osa illan antia. Musiikin tarkoituksena on virittää yleisö oikeaan tunnelmaan, jonka lämmittelybändi ja myöhemmin illan pääakti huipentavat. Kiertueella taustamusiikin kappalejärjestys ja pituus ovat aina samat. Jos soittolista startataan juuri oikeaan aikaan, kappaleet muodostavat tehokkaasti soundtrackin illan kululle. Crew’lle ne toimivat myös signaalina siitä, missä kohtaa iltaa mennään.

Tietyt kappaleet herättävät minussa reaktioita vielä vuosienkin päästä. Etenkin se kappale, joka soitetaan juuri ennen keikkaa. Kun kyseinen biisi helähtää soimaan, adrenaliinitasot voivat pompata tappiin vaikka kotimarketissa. Muistijäljen pois pyyhkiytyminen vie vuosia, sen verran ehdollistuvaa sorttia me ihmiset olemme.

Paitamyynti: kiertueen rahasampo

Hyvä tapa kuluttaa aikaa ennen keikkaa on piipahtaa merch-kojulla. Kiertueelle on palkattu erillinen henkilö hoitamaan paita- eli oheismyyntiä. Hän hoitaa tonttinsa siinä missä muutkin. Kun pahvilaatikot on nostettu autosta ulos ja viety sisälle, paitamyyjä pystyttää ja dekoroi myyntikiskansa vetävän näköiseksi. Hänet on sidottu kojulleen koko illan ajaksi. Jos hänestä haluaa kaverin, voi häntä käydä lomittamassa. Hänkin haluaisi varmasti päästä vessaan, tupakalle ja hakemaan lisää juotavaa.

Jos artisti haluaa vilkastuttaa oheismyyntiään, ilmestyy hänkin paitamyyntikioskille, viimeistään esiintymisen jälkeen. Kun artisti jakaa nimikirjoituksia levyihinsä ja paitoihinsa hyvin menneen keikan jälkeen, niiden myynti moninkertaistuu.

Muutkin myyvät paitoja

Keikkapaikan ulkopuolella tapahtuu outoja. Edustalla on useita kojuja, joissa myydään paitoja. Mietin, onkohan meillä töissä myös paikallisia myyjiä? Paidat eivät ole kuitenkaan samoja, joita meillä on mukanamme kiertueella.

Kyllä: nämä myyjät pelaavat omaan pussiinsa, eikä bändi saa heidän tuotoistaan pesoakaan. Ei kuitenkaan kannata lähteä räyhäämään paitamyyjille. He ovat hyvin organisoituja, ja jos poliisi on ummistanut asialle silmänsä, on ehkä parempi, että mekin teemme niin.

Reitin merkkaaminen lavalle ja pois

Artisti voi saapua keikkapaikalle vasta juuri ennen keikkaa. Illan sujumista helpottaakseen crew merkkaa neonteipillä reitin takahuoneesta lavalle. On vaivan arvoista selkeyttää kulkureitti niin, ettei kukaan kompuroi pimeässä casejen kulmiin.

Vessan sijainti on myös edelleen tärkeä tieto. Nuolet lattiassa on oiva tapa merkata toiletin sijainti. Jos solisti joutuu poistumaan vessaan esiintymisen aikana, joku crew’sta lähtee saattamaan häntä. Samalla varmistetaan, ettei artisti kohtaa mitään ei-toivottua matkan aikana. Tarpeensa tehnyt solisti saatetaan takaisin lavalle jatkamaan keikkaansa. Kultakimpaleesta pidetään huolta. Jos laulaja kompuroi nilkkansa portaisiin pimeässä, kiertue on vaarassa keskeytyä, ja kaikkien työt loppuvat. Ehkäistäköön tätä kaikin keinoin ja merkataan vessaan selkeä reitti.

Kiertueilla pyritään toistoon päivä toisensa jälkeen, mutta keikkapaikkojen interiööriä on mahdoton muuttaa. Ulosmenoreitti klubikeikoilla voi vaihdella illoittain rakennuksien iästä ja ahtaudesta riippuen. Artistin keskittyminen esiintymiseensä voikin olla niin voimakasta, että kulkureitti on syytä merkitä nuolella myös lavalta pois. Välillä lavan merkkaaminenkaan ei kuitenkaan auta, vaan artisti voi lähteä vanhasta tottumuksesta keikan jälkeen samaan suuntaan kuin edellisenäkin päivänä.

Takahuonekitara

Takahuonekitara on tärkeä osa artistin lämmittelyä. Se tuodaan paikalle heti aamulla. Sillä voidaan laulaa luritella ikivihreitä ja luoda henkeä kaikkien riemuksi. Olisi hienoa, jos takahuonekitara voitaisiin pyhittää vain siihen käyttötarkoitukseen, eikä se olisi osana keikan kalustoa. Kitaraparkaa soitetaan samoilla sormilla, joilla on juuri syöty sipsejä tai revitty slaissi salamipizzasta. Sen kielet pitäisi vaihtaa päivittäin, jos sillä olisi tarkoitus vetää keikka. Parhaassa tapauksessa artisti tuo oman sävellyskitaransa mukaansa kiertueelle. Soittimen, joka on hänelle rakas ja tuo turvaa, kun ääntä lämmitellään keikkakuntoon.

Biisilista

Kiertueen settilistan runko tehdään etukäteen. Moni bändi hyödyntää niin sanottua ABC-käytäntöä, jossa kierrätetään kolmea eri settiä, pienin muutoksin. Ammattitaitoinen artisti miettii etukäteen, onko keskivaiheilla keikkaa jokin biisi, jonka voi tarvittaessa tiputtaa pois. Lisäksi pelivaraa tulisi jättää mahdollisille illan aikana tapahtuville yllätyksille. On parempi soittaa 10 minuuttia lyhyempi setti kunnolla kuin täyspitkä setti niin, ettei monitorointi toimi tai jokin äänilähde on poissa pelistä. Loppuun säästetään joka tapauksessa hittikimara, joten sieltä päästä setin pituudesta ei voi tinkiä.

Biisilista on crew’lle tärkeä

Jos biisilistaa ei ole mietitty ennakkoon, sen tekeminen voi osoittautua kiertueella artistille hankalaksi. Vähintäänkin kiertueen settilistan runko olisi hyvä olla olemassa jo hyvissä ajoin. Valomies ohjelmoi setin valaistuksen biisilistan perusteella ja luo siihen dramatiikkaa.

Tänään bändin keikkasetti suunnitellaan entistä tarkemmin annetun soittoajan raameissa. Keikkapaikalla alkaa välittömästi bändin esiinnyttyä disco. Myöhästyminen ennen keikkaa lyhentäisi settiä vastaavasti loppupäästä. Tähän kannattaa varautua henkisesti jo biisilistan suunnitteluvaiheessa.

Crew’n merkinnät biisilistaan

Biisilistat saapuvat usein viime tingassa. Kiertuemanagerilla on mukanaan printteri, jolla listat saadaan nopeasti jakoon kaikille. Joku crew’sta hakee ne takahuoneesta ja jakaa muille. Teknikot kirjoittavat niihin omat merkintänsä (cue), jotka muistuttavat heitä keikan työtehtävistä. Biisilistaan merkataan kitaran vaihdot, soundien muutokset, akustisen kitaran eri vireet ja niin edelleen.

Keikan aikana voi aina tapahtua jotain odottamatonta. Merkinnät pitävät teknikon kuitenkin oikeilla raiteilla, vaikka ajatus häiriintyisi. Itsestään selvätkin, kymmeniä kertoja tehdyt asiat pyyhkiytyvät mielestä, kun hätä iskee. Silloin ainoa mihin voi luottaa, on omat muistiinpanot.

Artistin omat merkinnät

Ihannetilanteessa artisti merkitsee biisilistaan etukäteen selkeät juomatauot. Näitä voi olla vaikka muutaman kappaleen välein. Valomies on tästä tietoinen, ja pimentää lavan. Crew setvii tuolloin tarvittaessa sotkeentuneita johtoja. Soittajat juovat virvokkeita ja pyyhkivät hikeään pois. Näky, jossa bändin kaikki jäsenet jököttävät olutpullo pystyasennossa lavalla täydessä valaistuksessa, ei ole kaunis. Etenkään, jos se jatkuu koko illan. Biisien välit pitenevät ja intensiteetti katoaa. Yleisön huomio tulisi pitää vain yhdessä asiassa tai henkilössä. Listaa tehdessä voi miettiä, kuka on milloinkin vetovastuussa. Yleensä se on solisti, mutta hänkin tarvitsee lepoa kappaleiden välillä. Toisinaan biisin voi esitellä tai aloittaa joku muukin soittaja.

Jos tarvitaan pidempää lepotaukoa, siihen soveltuu hyvin pidennetty kitaraintro. Ja äärimmäisessä hädässä käyttöön otetaan viimeinen oljenkorsi: rumpusoolo. Pienellä suunnittelulla setistä saa jouhevan, ja siihen saadaan kuin huomaamatta hieman teatraalisuutta ja dramatiikkaa.

Muistaako laulaja sanat?

Isossa maailmassa sanat pyörivät kulmamonitorin sisään asennetulla ruudulla, jota ohjataan joko automaattisesti tai manuaalisesti lavan sivusta. Tätä laitetta kutsutaan teleprompteriksi.

Tekstien opettelu rasittaa omaa aluettaan ihmisen muistissa. Jos sitä ei ole tehnyt vähään aikaan, taito heikkenee. Muistiaan voi kuitenkin treenata ja pitää yllä. Jos prompteria ei ole käytössä, laulaja kirjoittaa sanoituksistaan avainfraaseja paperille, joita crew teippaa monitoriin.

Genrestä riippuen sanat voivat olla myös kansiossa nuottitelineessä. Ymmärrän myös, että vanhemmiten sanojen muistaminen vaikeutuu huimasti. Nuorilta soisin kuitenkin vielä yritystä: opetelkaa sanat ulkoa. Sitä kautta ne muodostuvat osaksi omaa persoonaa, ja niiden tulkinta syvenee. Yleisö arvostaa sitä.

Muutama sana lappusten teippaamisesta

Lavat ovat täynnä hiekkaa, savukoneen öljyä ja muuta jätettä, joten tarttumapinta teipille ei ole aina paras mahdollinen. Kappalelistat ja kaapelivedot kiinni teipattuaan on hyvä potkia teippejä päältäpäin, jolloin turha ilma poistuu välistä ja teippi vahvistaa liitostaan. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta moni ammattilainenkaan ei tätä tee, minkä seurauksena biisilistoja käydään usein kiinnittelemässä uudelleen kesken keikan.

On myös todellista ajansäästöä repiä sopivan pituisia siivuja teipeistä ja laittaa niitä kiinni vaikkapa mikkitelineisiin odottamaan iltaa. Kun biisilistat viimein saadaan printattua, teipin siivut odottavat valmiina ja listat saadaan lätkittyä nopeasti paikoilleen.

Lavajuomat

ovat tärkeitä esiintyvälle artistille. Vaikka bändillä olisi kuinka hurja imago, on vesi vanhin voitehista. Puolen litran muovipullossa, huoneen lämpöisenä, korkit kerran avattuina ja takaisin kiinni kierrettyinä niin, että pullon saa auki helposti. Kuplajuomat tai liian kylmä vesi eivät toimi lavajuomina. Ensimmäinen röyhtäyttää, jälkimmäinen vihloo hampaita. Kylmästä vedestä voi tosin olla hyötyä huuhdeltaessa ylikiehuvaa pollaansa.

Juomien sijainti lavalla on yhtä tärkeää kuin plektrojen asemointi. Olen moneen otteeseen kieltäytynyt asettamasta avoimia juomia lattialle, etenkään pedaalilaudan viereen. On vain ajan kysymys, milloin vahinko tapahtuu. Lisäksi kyykkivä artisti ei näytä hyvältä lavalla. Juomille on hyvä etsiä omat, vakituiset paikkansa. Rumpuriseri on näistä yleisin. Muita hyviä paikkoja juomille ovat tyhjät caset, jotka peitetään mustalla rätillä. Näin artistille saadaan luotua oma pikku alttari, jolta juomien lisäksi löytyvät myös…

Pyyhkeet

Jos jostain asiasta joutuu vääntämään kättä paikallisten kanssa, niin pyyhkeistä. Ne pyydetään aina esipestyinä, etteivät ne nukkaisi artistin vaatteita ja parransänkeä. Jokainen soittaja tarvitsee pyyhkeen lavalle ja suihkutteluun, ennen ja jälkeen keikan.

Myös teknikko tarvitsee oman pyyhkeen. Juomia kaatuu ja lentelee yleisön seasta lavalle alvariinsa. Soittimet ja hihnat ovat ennen encoreja litimärkiä. Omaakin hipiää on hyvä pyyhkäistä välillä, että näyttää siivommalta työnantajansa suuntaan.

Monet klubit veloittavat artistia tuntuvasti kadonneista pyyhkeistä, mikä on ymmärrettävää. Pyyhkeet aiheuttavat kuluja promoottorille. Jos niitä ostetaan ja pestään päivittäin, muodostaa se ison loven heidän budjettiinsa. Jos pyyhkeitä ei kuitenkaan toimiteta tarpeeksi, mikä neuvoksi? Artisti joka tapauksessa tarvitsee pyyhkeensä, eikä häntä kiinnosta keikan jälkeen kuka sen on maksanut ja mistä se on peräisin.

Ensimmäinen keino on tietysti lisätä pyyhkeiden määrää bändin raiderissa. Jos raideria ei huomioida, joutuu kiertuemanageri maanittelemaan ja vetoamaan paikallisiin parhaan taitonsa mukaan. Pyyhkeet saatuaan hän jemmaa ne tuotannon toimistoon varjellakseen niitä lämppäribändeiltä ja omalta henkilökunnaltaan. On hyvää palvelua kiertuemanagerilta antaa artistille tuore pyyhe kouraan keikan päätteeksi.

Tuulettimet

ovat arvossaan hikisillä rockklubeilla. Soittajat ovat kovilla täyteen ahdetuilla klubeilla, joissa ilma ei kierrä. Jos omia tuulettimia ei ole entuudestaan, voi ne käydä ostamassa paikallisesta elektroniikkajätistä heti kiertueen alkumetreillä. Pieni sijoitus poikii itsensä takaisin varmasti.

Kielisoittimien näkökulmasta lavalle muodostuu tuuletinten ansiosta myös hyödyllinen mikroilmasto. Kitara on voinut ollut telineessä tuulettimen läheisyydessä ennen keikkaa, jolloin sen kaularauta on pysynyt viileänä ja vire tasaisena. Mutta kun kitaraa soitetaan ja soittajan ruumin lämpötila nousee, soitin laskee virettä nopeasti. Väen lisääntyessä salin lämpötila nousee entisestään. Kuitenkin, kun tuuletin puksuttaa raitista ilmaa kohti soitinta, se viilentää kaularautaa ja hidastaa virettä laskevaa reaktiota.

Soittajalta kannattaa muistaa kysyä, haluaako hän tuulettimensa sojottavan hiuksiinsa vai ei. Takkuisa frisyyri voi käyttäytyä ennalta arvaamattomasti, jos flekti sojottaa sitä kohti puolitoista tuntia. Tuulettimien ritilöistä näkee myös paljastavasti, minkälaisissa oloissa kiertueella eletään: ne keräävät kaiken keikkapaikoilla leijuvan saastan itseensä. Tuulettimien puhdistus on välttämätöntä, että ne säilyttävät tehokkuutensa.

Vielä kerran ulos kuplasta?

Juuri ennen keikkaa aika ei tunnu kuluvan, ei sitten millään. Ja vaikka aikaa olisikin, keskittyminen johonkin muuhun kuten kirjan lukemiseen on haastavaa. Mieli elää jo illan keikassa, vaikka kroppa lojuu vielä takahuoneen sohvalla. Hetkessä eläminen vaikeutuu minuutti minuutilta.

Minulla on vielä pieni velvoite ennen illan työvuoroa: laitesponsorimme edustaja. Hän on jossain yleisön seassa, keskellä ihmisvilinää ja hulabaloota. Joukon sekaan lähteminen on ajatuksena tuskallinen. Voisiko hän mieluummin vierailla takahuoneessa?

Lähetän tekstarin kontaktilleni, ja sovimme tapaamisen merch-kojun eteen, joka on selkeä tapaamispaikka molemmille. Vaihdamme kuulumisia ihmisvilinän keskellä. Hän on ollut tyytyväinen yhteistyöhömme, kuten minäkin.

Keskustelu siirtyy vähitellen muihin päivän polttaviin aiheisiin. Huomaan ajatukseni harhailevan takaisin illan askareisiin. Toivon, ettei hän tulkitsisi tätä välinpitämättömyydeksi omia tarinoitaan kohtaan. Tosiasiassa hermoilen kohta alkavia töitäni sen verran, etten pysty keskittymään oikein mihinkään muuhun. Kaikki muu kuin itse keikka tuntuu irrelevantilta. Kitaramaailmani vetää minua puoleensa kuin magneetti. Onkohan siellä kaikki hyvin? Katsomme tuttavani kanssa hetken lämmittelybändiä, kunnes hyvästelen hänet ja palaan kiireen vilkkaa lavan taakse.

Aika rientää

Viimeinen tunti on se kaikkein vaikein. Tästä tietoisena olen jättänyt itselleni rutiinitehtäviä sen verran, että tämä päivän tuskallisin hetki kuluisi jouhevammin.

Vaihdan langattomiin lähettimiin uudet patterit. Tarkkailen hieman niiden taajuuksia. Asetan plektrat telineisiin. Katson, että lavajuomat ja pyyhkeet ovat varmasti paikoillaan. Silmäilen kitarakaappien mikkien suuntaukset läpi, esilämmittelen soittimia ja viimeistelen tarvittaessa niiden intonaatioita.

Jos mitään ongelmia ei ole ilmaantunut, nämä tarkistukset vievät aikaa vain kymmenisen minuuttia. Sitten taas odotetaan.

Tunnelma tiivistyy takahuoneessa

Takahuoneessa tunnelma voi olla hyvinkin tiivis ennen keikkaa. Aistittavissa on käsin kosketeltava määrä purkautumaisillaan olevaa energiaa, jota pystytään juuri ja juuri pidättelemään lavalle asti.

Ymmärtääkseen edes jotenkin, minkälainen kuohunta artistin päässä aaltoilee, käy teknikon oma soittajatausta erittäin hyödylliseksi tässä vaiheessa iltaa. Jos ei muuta, se auttaa ymmärtämään, milloin kannattaa pitää suunsa kiinni.

Etenkin nuoret bändit voivat olla täynnä energiaa. Soittajat tirisevät adrenaliinia, eivätkä malttaisi pysyä hetkeäkään paikallaan. Joku voi olla kuin viritetty jousi, joka laukeaa hetkenä minä hyvänsä. Vanhemmat konkarit ovat taas rauhallisia ennen ja jälkeen keikan. He puuhaavat omiaan, ja ovat sanalla sanoen kuin viilipyttyjä. Rutinoitunut artisti voi olla laptopinsa ääressä puoli minuuttia ennen keikkaa ja sulkea kannen, kun alkunauha soi jo salissa.

Pieni doping voi laukaista jännityksen

Jokaisen rutiineja pitää kunnioittaa. Joku voi kumota ison siivun väkijuomaa juuri ennen keikalle menoa, toinen taas imeskellä nurkan takana viimeisiä sauhujaan. Mukaan mahtuu monenlaisia rutiineja.

Jännitys ei kuulu pelkästään rockmusiikkiin. Klassisen musiikin maailmassa jännitetään yhtä lailla, ja syystäkin. Sen arvomaailma ei virheitä tunne. Klassisen maailman dopingia ovat beetasalpaajat. Ero siihen, että heavybasisti turruttaa itsensä muutamalla jäykkähuikalla tai parilla oluella, on pieni.

Vähän vai paljon yleisöä?

Moni artisti toistaa haastatteluissa mantranomaisesti, että keikka vedetään aina täysillä, oli yleisöä sitten 20 tai 2 000. Tämä on kauniisti sanottu, muttei pidä paikkaansa. Jos seuraat artistin käyttäytymistä ennen keikkaa ja keikan aikana, huomaat kyllä, milloin on tosi kyseessä ja missä satutaan olemaan keikalla. Tärkeiden musiikkimetropolien lähestyessä panokset kovenevat kertaheitolla. Myöskin, jos esiinnytään 10 000 hengen areenalla, panokset ovat täysin erilaiset kuin pienellä syrjäkylän klubikeikalla.

Yleisö tekee keikan

Keikka on parhaimmillaan interaktiota yleisön kanssa. Parhaita esiintymispaikkoja ovatkin ne, joissa yleisö osallistuu ja saa lietsottua artistia yhä energisempään suoritukseen. Tätä interaktiota ei synny, jos yleisöä on vähän, ja hekin apaattisia. Toisaalta sata superfanaattista fania saavat bändin syttymään liekkeihin paremmin kuin tuhatpäinen kutsuvierasyleisö.

Työrauha

Teknikkona tarvitsen työrauhaa. Jos en muualla, niin omassa kitaramaailmassani. Tekninen alue on aina rauhoitettu ulkopuolisilta. Ei ole harvinaista, että artisti livahtaa seurakseni lavan sivuun pois takahuoneen hektisestä ilmapiiristä. Samalla hän saattaa vinkata, että tyhjentäisin takahuoneen.

Pidän työtilani rauhoitettuna myös keikan aikana. Jos jotain yllättävää tapahtuu lavalla, vastuu on minulla. Jonkin mennessä pieleen on turha selittää artistille, etten päässyt nopeasti paikalle, koska lavan sivu oli täynnä väkeä. Sanon mieluummin kohteliaasti ihmisille, että tarvitsen keikan aikana tietyn tilan, johon kenelläkään ei ole asiaa. Tarvittaessa merkkaan teipillä alueen, johon en halua ketään riesakseni.

Artistikin kärsii toisinaan takahuoneen väenpaljoudesta. Tunnen hänen kehonkielensä ja tiedän, milloin tilanne pitää rauhoittaa. Pyydän tarvittaessa järjestysmiehen tyhjentämään takahuoneen. Ei ole artistin tehtävä “olla mulkku” ja käskeä ihmisiä poistumaan. Henkilökunnan ja etenkin kiertuemanagerin tehtävänä on pitää artistin ja muun kansan välillä tarvittava hajurako.

Takahuonehengaajat

Menestyvän artistin ympärillä pyörii aina ihmisiä, jotka ovat kuin hyeenoja ahtaalle ajetun saaliin kimpussa. Moni haluaa viettää hetken illan tähden seurassa. On levy-yhtiön, radion ja managementin väkeä. Lisäksi paikalla on faneja, TV-tähtiä, menestyneitä urheilijoita ja kaiken maailman hengaajia. Tämä on artistille poikkeuksetta ahdistavaa.

Pahimmillaan tunnelma takahuoneessa on niin tiivis, että sitä voisi leikata veitsellä. Esiintymisajankohdan lähestyessä artistille on kuitenkin suotava keskittymisrauha. Jätän siis kyselyt minimiinsä, enkä ainakaan vaivaa häntä teknisellä jargonilla. Jos minulla on kiireessä jotain asiaa, vedän syvään henkeä, tasaan pulssini ja koputan takahuoneen oveen. Esitän asiasi lyhyesti, kiitän ja poistun takavasemmalle. Jos olen sattumalta artistin luottomies jo pidemmältä aikaa, voin kuulostella enemmänkin hänen fiiliksiään ja tarvittaessa rohkaista häntä vielä ennen lavalle menoa.

On tärkeää koettaa haistella tilanteen latautuneisuusastetta ja olla avaamatta suutansa turhaan. Aina se ei ole niin helppoa, sillä kohta on tosi kyseessä. Lämppäribändi lopettaa viimeisen biisinsä, ja pala nousee kurkkuun. This is it, on aika ryhtyä hommiin. Keikka alkaa kahdenkymmenen minuutin päästä, ja sitä ennen pitää tehdä vielä vaikka mitä.

Liity Custom Boards Premiumiin ja saa ilmaiset toimitukset EU:n sisällä sekä ensimmäisenä tiedon koulutuksistamme, tarjouksistamme ja uusista artikkeleistamme.

LIITY CUSTOM BOARDS PREMIUMIIN

Toimitukset Suomeen

Lähetys saman päivän aikana