Crew on syönyt. Soundit on esitsekattu ja linjat audiojärjestelmään kunnossa. Soundcheck-valmius bändille on siis olemassa. Asiat ovat sujuneet tänään hyvin. Olen ehtinyt huilatakin hetken ja kahvitella päälle. Se, ilmestyykö artisti soundcheckiin, on vieläkin epäselvää. Pääasia on, että valmius on olemassa.
Jotkut artistit kokevat, että soundcheck rikkoo heidän päivänsä rytmin ja vaikuttaa siten negatiivisesti keikkaan. Toiset bändit taas voivat tehdä monenkin tunnin tsekkejä siihen asti, kunnes keikkapaikan ovet avataan ja lavalta on pakko poistua. Kiertueella artistit tulevat usein paikalle ainakin ensimmäisinä keikkapäivinä kunnes huomaavat, ettei siihen ole enää tarvetta. Tämän jälkeen he luottavat crew’iinsa loppukiertueen ajan.
Kiertuemanageri vahvistaa, että artisti on tulossa tänään soundcheckiin. He ovat juuri lähteneet hotellilta, joten crew ryhdistäytyy ja valmistautuu kohtaamaan työnantajansa. Artistilla on lupa olettaa, että crew on valmis heidän saapuessaan paikalle. Päivän kulku on aikataulutettu niin, ettei bändiä odotuteta turhaan. Tässä epäonnistuminen antaa huonon kuvan crew’n toiminnasta. Jos tuntuu, ettei aikataulu pidä, muutoksista pitää ilmoittaa artistille ajoissa.
Kun bändi tulee paikalle, vaihdamme kuulumisia ja varmistan, oliko artisti tyytyväinen edelliseen keikkaansa. Toisin sanoen, muutanko jotain vai pidänkö kaiken ennallaan? Soundcheck on oikea hetki keskustella edellisen keikan mahdollisista ongelmista tai muista huolista, joita ei keikan jälkeen ehditty käydä läpi.
Jos jotain pitää muuttaa, tehdään se artistin toiveiden mukaan. Ei ole syytä kyseenalaistaa hänen mielipidettään.
Vaikka soundcheck on tarkoitettu kaikkea muuta kuin harjoittelua varten, bändin aikataulut voivat sanella sen, että heidän on pakko harjoitella uusia kappaleitaan kiertueella. Bändit tulevatkin herkemmin soundcheckiin, jos heillä on jo studio varattuna. Aikataulu kiristyy, ja äänitykset alkavat heti kiertueen jälkeen. Bändin jäsenet tuskin haluavat palata kotiin ilman ainoatakaan uutta kappaletta.
Onneksi nykyään on olemassa pieniä kannettavia digistudioita. Niistä löytyy sisäänrakennettuna inspiroivia efektejä ja vahvistinmallinnuksia. Laitteet ovat suosittuja kitaristien keskuudessa ja sopivat myös ajantappamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Hyöty ja huvi yhdistyvät, kun uusi levy valmistuu kiertueen edetessä.
Joillekin uusien biisien säveltäminen kiertueella tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kiertäminen vie itsessään jo niin paljon mehuja ihmisestä, että luominen voi olla yhtä tuskaa. Kunnioitukseni niitä kohtaan, jotka pystyvät uuden musiikin tekemiseen kaiken tämän keskellä, on suuri. Ja siinä vaiheessa kun näyttää siltä, että artisti haluaa keskittyä uusien kappaleiden tekoon, voi kitarateknikko hyvinkin olla avuksi.
Artistia varten voi koota keikkakamoista erillään olevan setin, johon valitaan kuulokkeet, kitara, läjä plektroja, johto ja varapattereita. Artistin kanssa sovitaan toimitus joko bussiin tai isomman keikkapaikan ylimääräisiin huoneisiin. Tästä on helppo muodostaa mukava rutiini.
Aina artistia ei säveltäminen välttämättä inspiroi. On silti tärkeää, että hänelle luodaan siihen mahdollisuus. On kaikkien etu, jos inspiroitunut kitaristi säveltää seuraavan levyn hittiriffin jo kiertueella. Parhaimmillaan sen ja muutaman muun riffin siivittämänä keikkaillaan taas koko seuraava vuosi!
Jos yhteistyö artistin kanssa on vasta aluillaan, soundcheck on oikea hetki suunnitella, miten soitinten vaihto hoidetaan kielen katketessa. Vaihto tulisi kuivaharjoitella muutamaan kertaan, jotta siitä jäisi edes jonkinlainen motorinen muistijälki molemmille. Kun hätä on suurimmillaan ja adrenaliinitasot korkealla, kaikki ennalta sovittu unohtuu helposti. Keskustelun arvoisia asioita ovat myös, mihin artisti haluaa plektrat, capon, sliden, biisilistan, pyyhkeen ja juomat.
Teknikolla olisi hyvä olla hieman ihmistuntemusta. Artisteja on erilaisia, ja teknikon pitäisi pystyä luomaan soittajaan tarvittavaa rauhallisuutta hädän hetkellä.
Sujuva kommunikointi artistin kanssa on työn kannalta elintärkeää. Teknikon tulee pystyä neuvomaan artistia, jos hän tekee soittaessaan huomaamattaan jonkun virheen. Kitaristi voi osua plektralla mikkiin ja aiheuttaa sivuääniä. Hän voi soittaa väärällä soundilla jonkin riffin ilta toisensa perään. Vahva luottamus siihen, ettei artisti loukkaannu kritiikistä, on tärkeää.
Vanha teesi kuuluu: “sen lauluja laulat kenen leipää syöt”. Muista, että artisti on työnantajasi ja lopulta aina oikeassa. Se, miten kulloiseenkin mielipiteeseen tai päätökseen tullaan, on eri asia. Usein musiikkiinsa ja taiteeseensa kunnianhimoisesti suhtautuva ihminen haluaakin tehdä itse päätökset. Voi olla työn takana saada ajettua läpi perusteltukin näkemys niin, että artisti lopulta kokee, että se oli hänen ideansa. Tämä, jos mikä, on taitolaji.
Soittaja toteaa mikkitelineen korkeuden ja asemoinnin oikeaksi. Mittaan sen paikan suhteessa pedaalilautaan luotilangalla. Tähän tarkoitukseen käy mikä tahansa notkea mutta ei venyvä naru ja paino, esimerkiksi mutteri tai rumputeknikolta lainattu ylimääräinen hardwaren osa.
Tällä metodilla päästään tarkkoihin tuloksiin. Silti mikkiteline voi keikalla olla aika ajoin väärässä asennossa. Eräs kitaristi kertoi ihmetelleensä asiaa kokonaisen kiertueen ajan. Lopulta hän tajusi, että oli käyttänyt eri kenkiä soundcheckissä kuin keikalla!
Huomioitavaa on myös, että monelle mikkitelineeseen tarttuminen ennen kertosäkeen stemmoja on refleksi, joka toistuu, vaikka teline olisi millilleen oikeassa paikassa.
Nämä keskustelut on hyvä käydä nyt, kun kaikkien pulssi ja endorfiinitasot ovat vielä lähellä normaalia. Varmistan, onko meillä soittajan kanssa sama käsitys siitä, miten keikka alkaa. Annanko kitaran hänelle takahuoneessa vai lavan sivussa? Vai laitanko sen vahvistimien eteen telineeseen odottamaan? Mietinnän arvoinen asia on myös, ovatko kitaran potikat auki vai kiinni. Mikä mikki on päällä, mikä vahvistimen kanava on valittuna, mitkä pedaalit ovat päällä ja ennen kaikkea, onko viritin päällä eli mute-tilassa?
Vaihtoehtoisia toimintatapoja on muutamia:
Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu selvästi yleisemmältä nuorempien soittajien keskuudessa. Toinen vaihtoehto on taas vanhemman sukupolven mieleen. Pedaalimallinen viritin tuli markkinoille vasta 90-luvun lopussa. Sitä ennen kitaroiden virittäminen hoidettiin lavan takana erillisellä mittarilla. Ennen keikkaa sitä tarkisteltiin vielä korva bodya vasten. Keikalla kitaraa soitettiin kunnes se oli niin epävireessä, että se täytyi vaihtaa varakitaraan.
Pääasia on, että soittajalla on luotto siihen, että kaikki on hyvin ja että häntä tarvittaessa muistutetaan kääntämään potikka auki, kun keikka alkaa.
Kun kaikista käytännön asioista on sovittu, tulisi niissä pysyä. Artistilla voi olla vuosien motorinen muisti siitä, missä hänen tavaransa ovat keikan aikana. Näitä maneereja ei tule muuttaa. Artisti turvautuu rutiineihin jopa enemmän kuin teknikko. Jos kaikki on mennyt eilen hyvin eikä huomautuksia ole tullut, mallia pyritään toistamaan kunnes muutoksia todella halutaan. Kukaan ei pidä yllätyksistä, vaan kaikki haluavat päästä rutiiniin, jolloin soitto kulkee automaattisesti, vaikkei artistilla olisikaan paras päivänsä.
Soundcheckin jälkeen kaikki pääbändin vahvistimet ja rummut jäävät paikoilleen. Käytäntönä on, ettei pääesiintyjä siirrä laitteitaan, vaan muut bändit kasaavat kamansa niiden eteen. Tämä voi joskus herättää närää, mutta sille on hyvät perustelut. Crew on voinut tehdä tuntikausia töitä sen eteen, että pääesiintyjän soundi olisi mahdollisimman hyvä miksaajalle. Jos jotain muutetaan kiireessä, voivat myös säädöt muuttua ja tehty työ on silloin osittain turhaa.
Lämmittelybändi on monesti ryntäämässä lavalle heti, kun pääbändi on lopettanut tsekkaamisen. Heitä täytyy pyytää silloin kohteliaasti odottamaan. Pääbändin crew’n on valmisteltava lava ensiksi siihen kuntoon, että lämmittelybändi voidaan ottaa lauteille.
Kitarateknikko merkitsee nyt teipillä lavaan pedaalilautojen paikat ja siirtää ne turvaan kaappien taakse. Monitorimies ottaa kulmamonitorit pois ja merkitsee niiden paikat. Lavasta tehdään siisti, ja ylimääräiset kaapelit otetaan pois tieltä roikkumasta. Paikalliset kytkevät lavarasioitaan valmiiksi lämppäriä varten. Nyt lava on valmis ja sinne on hyvä tulla!
Crew peittää vielä kankailla pääbändin rummut ja kitarakaapit. Syitä tähän on useita. On ensinnäkin huomaavaista maskeerata lavaa pimeämmäksi lämmittelybändiä varten. Näin rumpujen metalliosat eivät kiillä taustalla häiritsevästi. Samalla ehkäistään turha pölyn ja savun leviäminen soittimien päälle. Uteliaat pysyvät myös toivottavasti loitolla, kun laitteet ovat peitettyinä. Lisäksi yleisölle on aina yhtä säväyttävä kokemus nähdä ensimmäistä kertaa illan aikana pääbändin kiiltelevä rumpusetti, kun se paljastetaan kankaiden alta. Hupinsa kullakin.
Kun lava on valmis, lämmittelybändi pyydetään lavalle. Jos apukädet ovat vielä paikalla, voi heidät valjastaa auttamaan lämmittelijää. Jos apukädet taas on päästetty kotiin, on kohteliasta auttaa lämppäriä itse, etenkin raskaimpien laitteiden kanssa.
Lämmittelybändi tuottaa lähtökohtaisesti pääbändin crew’lle aina hieman päänvaivaa. Olisi siis suotavaa, ettei lämmittelybändi lisää tätä painetta entisestään omalla käytöksellään. Lämmittelybändin tulisi tietää paikkansa päivän hierarkiassa ja olla huomaavainen myös pääbändin teknikoita kohtaan.
Asiat mutkistuvat entisestään, jos bändit vaihtuvat illoittain. Promoottori on voinut ottaa paikallisia suuruuksia lämmittelijöiksi vauhdittaakseen lipunmyyntiä. Kuitenkin kun bändien lukumäärä lisääntyy, liian pieni keikkapaikka tuottaa kaikille vaikeuksia.
On helpottavaa olla kiertueella, jossa bändit pysyvät samoina koko kiertueen ajan, illasta toiseen. Muutaman keikan jälkeen ihmiset tutustuvat toisiinsa ja työskentelytapoihinsa. Lopulta koko illan kulku vaihtoineen ja roudauksineen sujuu kuin itsestään.
Jos pääbändi on tehnyt pitkän soundcheckin, lämmittelybändillä voi olla vain niukasti aikaa hoitaa hommansa kuntoon. Fiksu pääesiintyjä huomioi lämppärin tarpeet, ja antaa heille edes teoreettisen mahdollisuuden onnistua soundcheckissään. Tämä on valitettavasti osa lämmittelybändin arkea. Heidän tulee kyetä kasaamaan laitteensa nopeasti, mikäli he mielivät pysyä mukana kiertueella.
Lämppäribändin tulisikin henkisesti valmistautua esiintymään ilman minkäännäköistä checkiä. Olen nähnyt bändejä, jotka kasaavat kamansa muutamassa minuutissa ja soittavat energisen, hyvältä soundaavan setin päälle. Lopuksi he purkavat kaiken minuutissa, kantavat laitteensa autoon ja ajavat itse pakettiautolla seuraavaan paikkaan. Maailmalla taso on kova, samoin kilpailu. Pitää tehdä kaikkensa erottuakseen joukosta positiivisesti. Laiskanpulskea härmän poika ei pärjää, jos hän ei mieti asioita valmiiksi.
Höösäys käy kovimmillaan juuri ennen ovia. Jotain jää aina tekemättä. Keikkapaikan ovien avaaminen tarkoittaa crew’n näkökulmasta täyttä hiljaisuutta salissa. Venuen iltavastaava pyytää kiertuemanagerilta tähän luvan. Kiertuemanageri puolestaan varmistaa crew’n lavamanagerilta, että kaikki on valmista. Lavan tulisi olla nyt tyhjä.
Teen viimeiset tarkistukset omassa pilttuussani, kerään kamppeeni kasaan ja poistun takavasemmalle suojaan yleisöltä. Ovien takana odottava ihmisenergia on jo aistittavissa. Kuulen luukkujen avautuvan ja riehakkaan jalkojen kopinan yleisön rynniessä lavan eteen. Olo on helpottunut. Seuraavat tunnit ovat lepoa varten. On aika ottaa yhteyttä ulkomaailmaan.
© 2023 Custom Boards Finland.
