Linjacheck tehdään äänimiehiä varten. Heille on tärkeää selvittää heti, että audiojärjestelmän ristikytkentä toimii. Samat linjat tulee löytyä samoista kanavista lavan ja salin miksereissä. Linjacheckillä varmistutaan, että soundcheck sujuu keskeytyksettä, eikä artisti joudu odottelemaan turhaan, kun paikalliset teknikot etsivät oikeita johtoja.
Testaan ennen linjacheckiä omat laitteeni niin, että voin olla varma niiden toiminnasta. On turha antaa muiden odottaa, kun setvii itse pätkivää järjestelmäänsä kesken linjacheckin.
Kasaukseen saatetaan käyttää aikaa tuntitolkulla, mutta kitarateknikolle voidaan suoda päivän aikataulussa vain muutama minuutti laitteistonsa esitestaamiseen. Suhteellisen vähän, jotta mahdolliset komponenttien lämpenemisestä johtuvat viat ilmenisivät.
Teen mahdollisuuksieni mukaan testaukseni mahdollisimman ripeästi, muita häiritsemättä. En silti jätä koskaan mahdollisia ongelmakohtia tarkistamatta muiden hoppuilun takia. Vastuu kitaralaitteiston toiminnasta on minulla, ei heillä. Jos löydän potentiaalisen vian, ilmoitan kaikille, että tarvitsen hieman lisäaikaa.
Rumputeknikko on toinen bändin mukana matkustava backlineri, jonka kanssa kitarateknikko jakaa työtehtävänsä. Rumputeknikko on erikoistunut rumpujen virittämiseen ja ongelmien ratkaisuun niiden soinnissa. Hän vaihtaa rumpuihin kalvot, virittää ne ja usein myös esiasettaa mikrofonit rumpujen ympärille. Yleensä rumputeknikko hoitaa lavalla myös riserien paikat, biisilistat, pyyhkeet ja vedet. Hän sopii paikallisen lavamanagerin kanssa lämmittelybändin laitteiston lavalle tuomisesta ja pois viemisestä. Lavamanagerin roolissa hän myös ohjeistaa apukäsiä silloin, kun tuotantopäällikkö on kiinni muualla.
Rumputeknikko vastaa yhdessä kitarateknikon kanssa koko bändin soitinarsenaalista. Työnjako tehdään luontevasti heidän osaamisalueidensa mukaan. Jos mukana on kosketinsoittimet, voi rumputeknikko esimerkiksi kasata ne telineiden päälle, jonka jälkeen kitarateknikko kytkee ne lavarasiaan. Parhaimmillaan backlinerit ovat tehokkaita tiimejä, jotka hyödyntävät kimppaosaamistaan monien eri bändien kanssa.
Hiljaisuutta vaativat esitsekkaukset tulisi tehdä lomittain. Näitä ovat esimerkiksi rumpujen viritys, kulmamonitorien ekvalisointi sekä PA:n virittäminen. Osaava kitarateknikko osuu näihin väleihin ja esitestaa laitteensa niin, että varsinainen linjacheck sujuu ongelmitta ja oikeassa rytmissä.
Parasta olisi, jos rummut viritettäisiin kun äänimiehet vielä kytkevät omia laitteitaan. Kitarat voidaan testata tämän jälkeen. Kun monitorimies on valmis, hän voi tarkistaa monitorikulmien soundit. Niiden jälkeen voidaan testata esimerkiksi basso ja kosketinsoittimet. Riippuen asioiden edistymisestä, seuraavana voi olla vuorossa joko valojen suuntaus tai PA:n virittäminen.
Jos asioiden etenemisjärjestystä ei sovita, pahimmillaan useampi teknikko yrittää testata laitteitaan yhtä aikaa. Tuloksena on kinastelua ja eripuraa.
Kaikkien korvat ovat kiertueella koetuksella, joten on kohteliasta varoittaa kollegoja ennen kuin testaa kovaäänisiä soittimia. Muille teknikoille tulisi antaa mahdollisuus laittaa korvatulpat tai mennä kauemmaksi äänilähteestä. Pahin skenaario on testata yhtäkkiä juuri viritettyä virveliä, kun äänimies on vielä vieressä asettamassa mikkiä paikoilleen.
Jokaisella instrumentilla ja kanavalla on merkityksensä kokonaisuudessa. Teenkin kaikkeni, että juuri minun kanavistani saataisiin parasta mahdollista kokonaisuuteen istuvaa ääntä ulos.
Olen tutkinut bändin input-listan etukäteen, joten tiedän tarkkaan, mitkä kanavat ovat omiani. Kitarateknikkona vastaan kielisoittimista, niiden vahvistimista ja lisälaitteista. Osa niistä on linjatasoisia, osa mikitettyjä. Olemme sopineet, että hoidan oman tonttini lavarasiaan asti. Sen jälkeen signaali on äänimiesten vastuulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asetan mikit kaappien eteen ja kiinnitän niihin johdot. Lopuksi kytken linjatavaran D.I. bokseista lavarasiaan.
Äänilähteen tulisi miellyttää sekä miksaajaa että artistia. Jos kaikki ovat olleet edellisellä keikalla tyytyväisiä, pyrin hiomaan soundit mahdollisimman lähelle samaa tänäänkin. Usein tämä vaatii pientä säätöjen viilausta, koska salin koko ja pintamateriaalit heijastavat kerrannaisia lavalle eri tavoin.
Kitarateknikko yrittää parhaansa mukaan ajatella bändin kitaristin tavoin. Mikä keikkapaikan luonteessa on sellaista, joka häntä mahdollisesti ei miellytä? Onko jotain, mitä voin asialle tehdä? Vaikka kaikki säädöt olisivat koko ajan identtiset, salit antavat aina oman lisäyksensä soundiin. Edes korvamonitorien käyttö ei eliminoi täysin keikkapaikan vaikutusta vahvistimien ja rumpujen sointiin.
täydentää lavalla artistin eteen työskentelevän kolmikon. Hänen vastuullaan on monitoroinnin lisäksi myös laulumikrofonien toiminta. Näistä tärkeimpänä on solistin mikki. Lavamonitorointikin tehdään usein solistin ehdoilla. Voidaankin sanoa, että monitorimies on solistin teknikko ja lähin tekninen tukihenkilö.
Backlinerin näkökulmasta monitorimies on nopein väylä tarkistaa, siirtyykö oman kanavan signaali moitteetta talon järjestelmään. Jos monitorimiehellä on kaikki kunnossa mutta miksaaja ei saa signaalia, vika on luultavasti talon ristikytkennässä.
Kun backlinerit soittavat soundcheckissä “omia” instrumenttejaan, monitorimies kiertelee langaton mikrofoni kädessään pitkin lavaa ja etsii mahdollisia ongelmapaikkoja. Kulmamonitorit kiertävät suurilla äänenpaineilla helposti, minkä eliminoiminen on monitorimiehen tärkeimpiä tehtäviä.
Lavateknikot antavat ääninäytteen kaikista instrumenteista, ja soittavat yhdessä bändin tyyliä mukailevan soundcheck-biisin. Saliin saadaan näin mahdollisimman realistinen kuva rummuista, kitarasta ja bassoista. Miksaaja pystyy säätämään backlinerien avulla PA:n soundia hyvin lähelle sitä, miltä se voisi kuulostaa illan keikalla. Kaikki tietävät vastuualueensa ja kenen soundeihin tai monitorointiin he paneutuvat. Tiivis työskentely teknikkokollegojen kanssa mahdollistaakin työtehtävien vakiintumisen. Tällä kaikella pyritään varmistamaan laitteiston täysi valmius siltä varalta, ettei artisti pääsekään tai halua tulla soundcheckiin. Crew on silti täysin valmis, kaikki soundit tsekattuina, sekä lavalla että salissa. Artisti saa nyt rahoilleen vastinetta paljon kaipaamaansa vapauden muodossa.
viimeistelee lavateknikoiden ja artistin hänelle tuottamat soundit osaksi bändin kokonaissointia. Parhaimmillaan kolmikko saa erinomaista jälkeä aikaan, ja tulokset ovat mairittelevia. Huonoimmillaan kaikki hakevat eri asioita eivätkä puhu samaa kieltä, näin vertauskuvainnollisesti.
Hakiessaan ”täydellistä soundia” kitaristi ja kitarateknikko syyllistyvät helposti kuuntelemaan kitaraa kuin kyseessä olisi koko bändin soundikirjo. Mukaan laitetaan alapäätä paikkaamaan basson puuttumista sekä yläpäätä tuomaan vastinetta peltien kihinälle. Seurauksena kitaralle tärkeät keskitaajuudet jäävät paitsioon.
Miksaajan tapa suhtautua kitaraan vain yhtenä elementtinä muiden joukossa avartaa kitaraorientoituneen kaksikon näköalaa. Tarkkakorvaisella miksaajalla on oma näkemyksensä siitä, mihin kitara bändin äänispektrissä asettuu. Lähtösoundi muokataan sen mukaiseksi.
Artistin tulisi pystyä luottamaan miksaajan visioon bändinsä soinnista. Miksaajan pitää puolestaan voida seisoa mielipiteensä takana, sillä hän on keikan aikana alituisen kritiikin kohteena. Jos soundi on huono, viesti kulkeutuu nopeasti bändin korviin.
Lavalta tuleva äänenpaine on ikuinen murheenkryyni miksaajalle. Monen bändin backline soi aivan liian kovaa. Tämän dilemman selvittäminen on yksi kitarateknikon psykologisesti haastavimpia tehtäviä. Artisti haluaa soittaa vahvistintaan lujaa, mutta miksaaja ilmoittaa toistuvasti, että lavavolume on kestämätön.
Ratkaisuja on monia. Ensimmäiseksi voidaan kokeilla suunnata kitarakaappi uudestaan. Kaapin eteen voidaan myös laittaa pleksi, nostaa kitaraa soittajan monitorissa tai asettaa vahvistimen ja kaapin väliin lisälaitteita, joilla jarrutetaan äänenpainetta. Miksaajalle voidaan myös syöttää suora linjasignaali. Vai tehtäisiinkö kitarasignaali sittenkin mallintamalla tai tietokoneen avulla?
Tässä ikuisessa väännön aiheessa kaikki ratkaisumallit ovat sallittuja. Jos ongelmia ilmenee, kannattaa kissa nostaa pöydälle ja miettiä, voitaisiinko kitaran soundi luoda jollain vaihtoehtoisella tavalla. Keinoja on paljon, ja jos miksaaja saadaan tyytyväiseksi, bändi kuulostaa paremmalta yleisön korvissa.
Kaikista henkilökunnan jäsenistä valomies liittyy kitarateknikon töihin kaikkein vähiten. Tai näin ainakin pitäisi olla. Tosiasiassa me olemme ahtailla klubikeikoilla nokat vastakkain liki päivittäin. Tilaa on rajatusti, ja kallisarvoiset senttimetrit ovat kortilla. Kummallakin on oma laitteistonsa, joiden paikkoja joudutaan soveltamaan hyppimättä kuitenkaan liikaa toisen tontille.
Vaikka kitarat ja vahvistimet ovat mielestäni tärkein asia maailmassa, pyrin näkemään illan annin myös yleisön vinkkelistä. Valot ja laulusolisti ovat monelle ne, jotka jäävät keikalta mieleen, ei kitaravahvistimen paikka.
Teknikko ajaa bändin kitaristin etua keskustellessaan valomiehen kanssa kaapin paikasta. Kaikki muutokset vaikuttavat siihen, miten artisti kuulee itsensä illan keikalla. Jos artisti ei ole tyytyväinen kitarasoundiinsa illan aikana, kitarateknikko kuulee siitä ensimmäisenä.
Taustalakanalla saadaan helposti lavaan näyttävyyttä. Samalla se on myös keinoista käytetyin. Taustarätin ripustaminen tai sen valvominen on valomiehen vastuualuetta. Lavan ulkonäkö on hänen heiniään, joten pesti lankeaa hänelle luontevasti.
Taustakankaan kokoa tulisi miettiä huolella ennen sen teettämistä. Kolme kertaa kuusi metriä tuntuu olevan peruspätevä koko. Taustalakanassa pitäisi olla messinkirenkailla varustetut reiät. Näihin on helppo pujottaa kumilenkit, jotka vielä erikseen kiristetään nippusiteillä. Lenksuilla taustalakanan saa kätevästi kiinni valotrussiin tai muuhun ripustuspisteeseen.
Taustakankaat toimitetaan nykyään palosuojattuina. Lakanaa tilatessa tulee muistaa pyytää palosuojaustodistus. Tunnollinen toimittaja lähettää tarvittavan lapun kankaan mukana. Keikkapaikoilla on nykyään nollatoleranssi palaville kankaille, joten lappu on syytä pitää aina mukanaan. Ei ole ennennäkemätöntä, että paikallinen lavamanageri kokeilee kankaan palokestävyyttä omalla tupakansytyttimellään.
Linjacheck on crew’lle oleellinen työvaihe. Soundit kuunnellaan nyt yksitellen läpi. Niille haetaan paras mahdollinen toisto päivän olosuhteet huomioiden. Olisi hyvä pystyä pitämään malttamaton artisti poissa kunnes linjacheck on saatu valmiiksi. Yleensä tämä ei ole vaikeaa. Bändi on usein joko kaupunkikävelyllä tai tekee promoa paikallisille medioille. Mitä suositumpi bändi on, sitä enemmän media haluaa heitä jututtaa. Bändi saattaa joutua yhdistämään illallisensa promotilaisuuteen niin, että heitä haastatellaan ruokailun ohessa. Promo voi jatkua keikkaan asti, jolloin artistin päivästä muodostuu todella pitkä.
Linjacheck alkaa bassorummun polkemisella. Koska olen itse valmis, poistun hetkeksi paikalta. Parkkeeraan takahuoneeseen ja oikaisen selkääni sohvalla. Kuulen kyllä checkin etenemisen. Vieressä seisominen silloin kun rumpuja taotaan, ei ole kivaa. Tiedän entuudestaan, että rumputeknikko testaa kaikki kanavansa järjestyksessä. Symbaalien mikittämiseen tarkoitetut overheadit testataan viimeisenä, ennen kuin hän soittaa koko rumpusettiä yhtä aikaa.
Äänet tuntuvat koko ajan etäisemmiltä ja etäisemmiltä. Mietin, laitoinko puhelimeni sittenkään herättämään? Tuntuu, kuin olisin maannut tässä jo ikuisuuden. Ajatukset pyörivät päässäni. Koetan päästä niistä eroon antamalla niiden virrata lävitseni. Väkisinkään ei mieltään voi putsata, joten antaa kauhukuvien tulla ja mennä. Kytkinkö varmasti toisen vahvistimen johdon? Vaihdanko tänään vielä kielet toiseen kitaraan?
Säpsähdän tuttuakin tutumpaan Marimba-soittoääneen ja symbaalien helinään. Niiden yhteiskakofonia toimii minulle tehokkaana merkkinä siitä, missä olen ja mikä on tilanne. Vääntäydyn takahuoneen sohvalta ylös ja valmistaudun antamaan bassolinjan äänimiehille. Olen asemissa basso kaulassa, kahvikuppi kädessä ja odotan merkkiä miksaajalta. Täältä pesee heti, kun käsky käy.
Kinkkisintä kyllä, nukkuminen toimii päiväsaikaan parhaiten, jos ei päädy syväuneen liian pitkäksi aikaa. Hyvä keino optimoida voimatorkut on asettaa kello soimaan viidentoista minuutin päähän. Toinen keino on torkkua istualtaan sohvalla ja pidellä samanaikaisesti avaimia kädessään. Kun ne tippuvat lattialle, ollaan käyty unen rajamailla. Tämä riittää nollaamaan aivot. Tunne on kuin aloittaisi uuden päivän.
Harjoittelu tekee mestarin. Jollekin puoli tuntia voi olla hyvä aika, mutta sen pidemmästä unesta herääminen on jo tuskallisempaa. Vähälläkin pärjää. Viidentoista minuutin rauhoittuminen keskellä päivää tuntuukin jo pieneltä ikuisuudelta.
Äänimies haluaa tasaista ja toistuvaa riffittelyä, jonka perusteella hän pystyy arvioimaan salin sointia. AC/DC:n riffit tuntuvat olevan universaaleja testausbiisejä. Jokainen miksaaja arvostaa isoja sointuja ja simppeleitä riffejä. AC/DC:n hyviä puolia on myös, että monet kappaleet rakentuvat yksinkertaisen rumpukompin ja kitarariffin varaan. Monet säkeistöt soitetaan ilman bassoa. Näin rumputeknikon kanssa saadaan helposti kahdestaankin aikaiseksi tutulta kuulostava äänimaisema.
Oppimiasi tapping-kikkoja ei siis tarvitse esitellä kitaroita testatessasi. Aiheutat vain myötähäpeän tunteen kollegoillesi. Kun peruskomppisoundi on saatu kohdalleen, käyn järjestelmällisesti läpi kaikki efektit ja äänimaisemat. Jos efektejä on paljon, pyrin käymään ne läpi aina samassa järjestyksessä. On tärkeää kokeilla kaikkia pedaaleita ja muistipaikkoja edes kerran, jotta säästytään yllätyksiltä illan keikalla.
Täydellä crew’lla päästään tilanteeseen, jossa tarvetta varsinaiseen soundcheckiin ei välttämättä ole. Artisti voi keskittyä keikkaan ja omiin askareisiinsa. Henkilökunnalle artistin läsnä- tai poissaolo on kaksiteräinen miekka. Ilman soundcheckiä kaikille jää enemmän vapaa-aikaa, joka on muutenkin kortilla. Toisaalta, jos artisti on käynyt checkissä, ilta sujuu helpommin.
Jos soundcheck-valmius on sovittu bändin kanssa, siinä sopimuksessa myös pysytään, ja bändi voi halutessaan tulla soundcheckiin. Sitä ennen crew’n pitäisi kuitenkin ehtiä syödä – muuten pitkä soundcheck muodostuu tuskalliseksi eikä teknikkojen keskittymiskyky ole enää parhaimmillaan, kun bändi on paikalla.
Joskus saatan kokea kiusausta jäädä vaihtamaan kieliä ja hiomaan hienovireitä sillä aikaa kun muut menevät syömään. Teen kuitenkin kaikkeni, että saan työni siihen pisteeseen, että voin jättää ne hetkeksi kesken.
Jos lounas jää väliin, tulee sen jättämää aukkoa paikattua syömällä liikaa illallisella. Tuolloin hiilihydraatit jumittavat kropan, keho hyytyy täysin ja jaksaminen on hyvinkin kyseenalaista. Turhapuro-elokuvista tuttu kiintoavaimen tippuminen sillä kellonlyömällä kun ruoka-aika koittaa, on hyvä metodi pitää päivän kulku ruodussa.
Crew kerääntyy nyt takahuoneeseen särpimään päivän antimia. Catering on suoraan verrannollinen siihen, mitä olemme takahuoneeseen pyytäneet. Jos illan liput on myyty loppuun, promoottori haluaa yleensä tarjota parastaan, ja voi kattaa cateringin mitä hienoimmilla herkuilla. Bändi on tässä kohtaa vielä hotellilla, mutta crew on antimien kimpussa kuin hyeenalauma. Luo melkoisen kontrastin teknikoiden arkkityyppiin, kun parrakas mustiin pukeutunut karju naukkailee tryffeleitä kitaansa suoraan purkista. Kahvia juodaan ja nauru raikaa. Päivän huolet ovat vielä edessäpäin.
© 2023 Custom Boards Finland.
