lisätty Kassa

Ilmaiset toimitukset Custom Boards Premium-jäsenille

Keikkapäivä osa 2 - Load In

Olemme valmiina purkamaan trailerin ja viemään sisälle backlinen, valot ja äänikaluston. Tätä työvaihetta kutsutaan Load Iniksi. Ennen kuin pureudun tarkemmin sen saloihin, teen pienen katsauksen kiertueen henkilöstön hierarkiaan. Edellisessä luvussa esittelin kiertuemanagerin ja itseni, kitarateknikon. Kiertuemanageri on eittämättä paljon vartijana, mutta tekniikan ryhmälle tärkein hahmo ja esimies on:

Tuotantopäällikkö

Tuotantopäällikkö vastaa kiertueen teknisestä puolesta. Tällä kiertueella hän on vastuussa myös valaistuksesta. Vain harvalla on mahdollisuus palkata erillinen kiertuemanageri ja tuotantopäällikkö mukaan kiertueelle. Yleensä tuotantopäälliköksi päätyy se, jolle kertyy eniten sähköposteja inboxiinsa. Periaatteessa kuka tahansa vastuuntuntoinen ja kykenevä crew’n jäsen voisi ottaa oman työnsä lisäksi tuotantopäällikön tehtävät harteilleen.

Tuotantopäällikön tehtävänä on olla ennakkoon yhteydessä keikkapaikkoihin ja varmistaa, että tekniikan raiderin erikoistoiveet on huomioitu. Kaikki tekniikkaan liittyvät kyselyt ohjataan tuotantopäällikölle. Hän puolestaan välittää ne eteenpäin sille crew’n jäsenelle, jonka vastuualuetta asia koskee. Teknikot kommentoivat asiaa puolestaan tuotantopäällikölle, joka koostaa vastalistan ja lähettää sen takaisin keikkapaikalle.

Talon valo- ja äänikalusto sekä sähköt ja riserit kuuluvat kaikki tuotantopäällikön vastuualueeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia puhelinsoittoja ja sähköposteja. Tuotantopäälliköksi ryhtymistä kannattaa harkita tarkkaan, ennen kuin siihen lupautuu. Kesken kiertueen ei voi enää perääntyä, vaan taakka on kannettava loppuun asti.

Kustannuksien kurissa pitämiseksi crew ja bändi kulkevat samassa bussissa, tulevat ja lähtevät samaan aikaan. Crew menee mahdollisuuksien mukaan heti aamusta sisään keikkapaikalle ja lähtee sieltä pois vasta myöhään illalla. Tuotantopäällikkö yrittää olla vaivaamatta kiertuemanageria millään teknisillä ongelmilla, vaan pyrkii ratkaisemaan ne yhdessä crew’n kanssa.

Jos budjetti sallii, bändi voi myös liikkua omalla ajoneuvollaan. Soittajat voivat tulla paikalle juuri ennen esiintymistään ja lähteä heti, kun keikka on ohi. Kiertuemanageri liikkuu bändin kanssa, joten hän on crew’n näkökulmasta tässä skenaariossa suhteellisen näkymätön hahmo. Tuotantopäällikkö matkustaa taas tekniikan mukana, sillä hän poistuu venuelta aina viimeisenä. Crew hoitaa näin kaikki käytännön asiat tuotantopäällikön kautta, josta muodostuu kiertueen ajaksi crew’n päällysmies.

Lavamanageri

Kiertävän crew’n rumputeknikko on nimitetty ennalta lavamanagerin rooliin. Tätä titteliä ei pidä sekoittaa paikalliseen lavamanageriin. He ovat pikemminkin toistensa vastineita ja hoitavat asiat optimaalisessa tilanteessa keskenään.

Kiertävä lavamanageri tervehtii paikalliset apukädet ja varmistaa, että paikalla on oikea lukumäärä henkilöitä. Briiffin aikana kenenkään ei tule olla enää vaihtamassa vaatteita, tupakalla tai puhelimessa. Selkeä ja asiallinen alustus päivän tapahtumista paikallisille nopeuttaa päivän kulkua.

Kaikki roudaavat?

On syytä ottaa hyvissä ajoin puheeksi, ketkä omasta ryhmästä aikovat osallistua roudaamiseen. Väärinkäsitysten välttämiseksi tämä tulisi miettiä jo ennen kiertuetta. Jos asiaa ei ole sovittu, epäkohta tulee eskaloitumaan kiertueen kuluessa turhaksi riitelyksi, joka suunnittelulla ja keskustelulla olisi voitu välttää.

Paikalliset apukädet

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että näytetään oma miehuus sillä kuinka “case liikkuu” vaikeissakin olosuhteissa. Mutta sen sijaan, että teloisin selkäni rikki heti rundin alkumetreillä, annan paikallisten tehdä kaikkein raskaimmat työt. Oma porukkamme asettuu sujuvasti apukäsiketjun ympärille.

Paikalliset jaetaan niin, että jokainen crew’n jäsen saa oman apumiehen. Apukäsien oikeanlainen hyödyntäminen onkin päivän onnistumisen kannalta avainasemassa. Raskaan työn määrä riippuu paljolti crew’n taidosta ohjeistaa apuvoimia. Sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee tähän paremmin kuin koskaan. Kenenkään crew’n jäsenen ei tietenkään tule vierastaa raskasta työtä – muuten on väärällä alalla. Tärkeämpää on mitoittaa omat voimavaransa koko päivälle, ja laajemmin ajateltuna koko kiertueelle.

Load In!

Rakennusten sisääntuloaulat ja lastauslaiturit vaihtelevat hyvinkin paljon riippuen siitä, mihin maailmanaikaan talo on rakennettu. Tänään olemme 1800-luvun lopulla valmistuneessa teatterissa, josta on sittemmin muokattu keikkapaikka. Rakennus on niin vanha, että nykypäivän teknisiä vaatimuksia ei ole mitenkään voitu huomioida. Kyseessä on luultavasti suojeltu kohde, mistä syystä taloon ei myöskään voi tehdä suuria muutostöitä. Klubin ja sen tilojen omistussuhde voi myös olla kimurantti. Peruskorjauksia ei ole tehty ainakaan vuosikymmeneen. Silti täällä soitetaan keikkoja.

Kollegani avaa trailerin ja jää auton päähän koko Load Inin ajaksi. Hän ottaa käyttöönsä kaksi paikallista apukättä ja purkaa trailerin heidän kanssaan. Tämä “tiimi” lähettää caset keikkapaikalle. Tuotantopäällikkö asettuu välimieheksi reitin varrelle katsomaan, että kaikki sujuu jouhevasti. Hän huolehtii, että tavarat liikkuvat oikeaan suuntaan ja että kukaan apukäsistä ei karkaa tupakalle. Samalla hän tarkkailee, etteivät he loukkaa itseään. Kokenut teknikko näkee nopeasti, minkälaisella otteella paikalliset töitä tekevät.

Itse odotan caseja lavan päässä. Otan ne haltuun tulojärjestyksessä ja asettelen laatikot valmiiksi oikeaan kohtaan lavaa. Tämän vuoksi esituotantovaiheessa tehty casejen merkkaus on hyvin tärkeää. Aikaa säästyy huomattavasti, kun kaikki caset on merkitty asianmukaisesti niin, että näkee heti, onko niiden paikka kasausvaiheessa salin lattialla vai lavalla.

Jos tätä vaihetta ei tehdä kunnolla, casejen uudelleen pyörittelyyn ahtaissa sisätiloissa kuluu pahimmillaan enemmän aikaa kuin niiden sisälle tuomiseen.

Casejen merkkaus

Erilaisia merkkaustapoja on useita. Yksinkertaisimmillaan caseihin laitetaan siivu valkoista Gaffa-teippiä. Laatikon sisältö kirjoitetaan siihen selkeästi niin, että se on luettavissa sivulta ja päältä. Lisäksi kirjoitetaan juokseva numerointi casejen listausta varten. Kun tavaraa alkaa kertyä enemmän, vaihtoehtona on myös värikoodata laatikot juoksevan numeroinnin lisäksi eri ryhmiin: esimerkiksi rummut vihreällä, kitarat oranssilla ja niin edelleen.

Maailmalla yleinen käytäntö on kirjoittaa sisältöä kuvaava etuliite teippiin ennen numeroa. Esimerkiksi kitaroihin G1, G2, G3, bassoihin B1, B2, B3, rumpuihin D1, D2, D3 ja koskettimiin K1, K2, K3.

Ideaa voi itse jalostaa haluamallaan tavalla, erilaisten tarpeiden mukaan. Pääasia on, että kaikki tietävät, mitä laatikoissa on ja etenkin kuinka monta niitä on. Merkinnät tulisi pitää sen verran selkeinä ja yksinkertaisina, että caseja pystytään jaottelemaan myös pimeissä paikoissa.

Tehdään valmiiksi ennen kuin hiki kuivuu!

Traileri on melkein tyhjä. Muutama case jätetään sinne tarkoituksella. Ne on merkattu selkeästi teipein ”stays in trailer”. Näissä caseissa on ylimääräistä kalustoa tai laitteita, jotka ovat mukana vain varalla.

Crew tulee nyt apukäsien kanssa lavalle. Caset viedään paikoilleen ja niiden kannet avataan. Apukädet vievät tyhjiä caseja pois lavaa tukkimasta. Yleensä tässä vaiheessa kyse on enää vain muutamien minuuttien työstä. Apukäsillä on kuitenkin vielä lämpö päällä, mikä kannattaa hyödyntää ennen kuin heidät päästää kahville tai tupakalle.

Caset päätyvät salin lattialle

Caset ovat puisen tanssilattian päällä, jossa niiden renkaat liikkuvat jouhevasti. Valomies apulaisineen on vallannut lavan. Trussi on laskettu alas, joten lavalle ei ole mitään asiaa vähään aikaan. Lavan sivutilat ovat sen verran ahtaat, että ohjaan caseni suosiolla salin lattialle. Täällä minulla on kylliksi tilaa huoltaa soittimia ja kasata kaikki valmiiksi lavalle viemistä varten. Tämä on samalla hyvää harjoitusta lämmittelyrundeja ja festivaaleja silmällä pitäen.

Kasaan työasemani ja kitaratelineeni tyhjien renkaallisten casejen päälle, kuten festivaaleilla. Varmistan vielä, että venuelta löytyy tukeva ramppi, jolla saan rullattua kaiken lavalle. Se löytyy ja on asiallinen, joten nidon kitarastäkit kuormaliinoilla yhteen. Näin saan työnnettyä koko backlinen ramppia pitkin valmiina lavalle, kun hetki koittaa.

Teetän apukäsillä vielä painavat nostot ja isojen casejen avaamiset, mutta pidän heitä vain siihen asti, että pärjään laitteistoni kanssa yksin. Jos olen löytänyt itselleni mieleisen hahmon, pistän nimen muistiin ja kysyn paikalliselta crew-pomolta, onko minulla mahdollisuutta saada hänet avukseni myös illalla. Tämä nopeuttaa purkua osaltani huomattavasti. Mukana on tuolloin valmiiksi tuttu henkilö, joka tuntee laitteeni ja tietää miten ne puretaan.

Tyhjät caset ja kannet

Ennen kuin apukädet lähtevät, kysyn heiltä mihin tyhjät caset ja räkkien kannet päätyvät. Teen tilanteen salliessa kaikkeni, että saisin pidettyä omat salkkuni ja kitaracaseni mahdollisimman lähellä työpistettäni. Minun pitää päästä niihin käsiksi heti keikan loputtua, ehkä jopa jo keikan aikana. Pyrinkin laittamaan ne jo valmiiksi purkamisjärjestykseen. Ahtaassa tilassa pitää tehdä kaikkensa, ettei ylimääräisiä työvaiheita kertyisi.

Pahin skenaario on, että apukädet vievät caset tietämättäni johonkin talon varastoista. Illalla apunani voivat olla eri henkilöt kuin aamulla, eikä kukaan enää tiedä, missä oikeat caset ovat ja mille puolelle lavaa ne pitäisi tuoda.

Koska lamppujen ripustus näyttää olevan vielä kesken, on oikea aika käydä naukkaamassa kahvit ja hieman välipalaa. Koskaan ei tiedä milloin paketti leviää käsiin, joten crew syö koko ajan ”varastoon” niin, että pärjää tarvittaessa mahdollisten kriisitilanteiden yli ilman, että energiataso laskee liian alhaiseksi.

Kuinka kauan kasaukseen varataan aikaa?

Teknikot tekevät aina samat asiat samalla lailla riippumatta siitä, ollaanko hikisessä klubissa vai isolla ulkoareenalla. Erona on vain se, että isoilla lavoilla on enemmän tilaa. Klubeissa joutuu sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Mitä pienempi tila, sitä hitaammaksi kasaus käy. Kiertueen suunnitteluvaiheessa tulisi päättää, montako tuntia kasaamiseen tarvitaan. Toisin sanoen, mikä on aikaväli Load Inin ja soundcheckin välissä?

Neljä tuntia on ruhtinaallinen aika, kolme on sopiva ja kahdellakin pärjää, mutta kivaa se ei enää ole. Paketin voi useissa tapauksissa raapia kasaan vaikka tunnissa, jos on pakko. Ongelmana vain on, että päivittäiset rutiinit alkavat kärsiä, jos aikaa typistetään. Tunnissa ei ennalta ehkäisevälle toiminnalle jää aikaa.

Päivän aikataulutus on usein kustannuskysymys. Mitä aikaisemmin talon henkilökunta pyydetään paikalle, sitä enemmän se kiertävälle bändille maksaa. Hoppuilussa ei välttämättä ole kuitenkaan mitään järkeä kokonaisuuden kannalta. Voidaan kysyä, palveleeko puolivillaisesti tehty toteutus bändin uraa pitkässä juoksussa? Jos tien päällä pyritään olemaan edukseen parhaassa mahdollisessa valossa, kannattaa se myös tehdä kunnolla.

Bändillä ja crew’lla on luultavasti eri näkemys siitä, mihin aikaan halutaan olla perillä keikkapaikalla. Bändit eivät halua odotella turhaan, ja tulisivat mielellään paikalle mahdollisimman myöhään. Crew taas haluaisi tehdä työnsä kunnolla. On myös kiusallista, jos bändille on ilmoitettu soundcheck-aika, johon mennessä crew ei ole vielä valmis. Teknisiä ongelmia ilmenee liki päivittäin. Tätäkin varten aikaa kannattaisi varata sen verran, että kaikki saadaan tehtyä kunnialla valmiiksi.

Checklistin hyödyt

Kitarateknikolla riittää tehtävää. On piuhojen kytkemistä, kaappien suuntausta, kielten vaihtoa, soittimien virittämistä, langattomien testausta – lista on pitkä. On tärkeää jättää aikaa myös sparejen (varalaitteiden) valmisteluun niin, että ne ovat käsillä tarvittaessa. Kiireessä moni asia voi jäädä tarkistamatta. Jos tuntuu siltä, että asiat karkaavat hyppysistä, tee itsellesi checklist!

Hakeudun rauhalliseen paikkaan keikkapaikalla ja mielikuvaharjoittelen kaikki työni vaiheet läpi. Kirjoitan ne ylös. Jos en muista jotakin asiaa tai en saa hahmotettua mielessäni, mitä jonkun vaiheen jälkeen tapahtuu, todennäköisesti myös unohdan tehdä kyseisen vaiheen. Pahimmillaan noloin seurauksin. Checklistin tekemiseen kuluu maksimissaan tunti, mutta se säästää pidemmällä tähtäimellä elämästäni kymmeniä tunteja.

Laitteiden läpikäynti kuljetuksen jäljiltä

Caseja avatessani katson laitteet ensin silmämääräisesti läpi. Suurin osa niihin ilmaantuvista vioista tapahtuu kuljetuksen aikana. Ruuvit löystyvät tärinässä laitteiden rungoista ja niiden sisältä. Irti oleva osa voi liikkua niin paljon, että se irrottaa elintärkeän juotoskohdan. Tämän seurauksena laite lakkaa toimimasta. Räkit ovat tästä hyvä indikaattori. Jos räkkiruuvit ovat toistuvasti löysällä, sama ilmiö tapahtuu myös laitteiden sisällä. Yllätys on ollut joskus melkoinen räkkilaitteita irrottaessa. Runko on ollut melkein irti, ja ruuvit ovat lojuneet räkin pohjalla.

Backlinen sijoittelu lavalla

Paljon keikkaa tekevät bändit tietävät, miten he sijoittautuvat lavalle. Tällä tarkoitan etäisyyksiä rumpujen, mikkien ja vahvistimien välissä. Moni isoillakin lavoilla soittava bändi pitää aina toisiinsa samat etäisyydet. Soittajat eivät edes yritä levittäytyä pitkin lavaa. Näin ”pienen lavan” tuntu saadaan kolkollekin, massiiviselle festivaalilavalle.

Tänään lava on sen verran oudonmuotoinen, ettei normiasetelmaan aivan päästä. Bändin mieltymysten tuntemus on tässä asiassa eduksi. Soittaja tulee paikalle vasta soundcheckiin, mutta vaikeat päätökset pitäisi tehdä nyt. Sijoittelua hankaloittaa myös tolppa, joka on lavan oikeassa reunassa. Nämä ovat kinkkisiä tilanteita, jotka pitää ratkaista nopeasti. Teknikko kantaa vastuun sijoittelusta artistinsa puolesta. Joskus olosuhteet ovat heikommat, joskus taas ruhtinaalliset. Keikka soitetaan joka tapauksessa, joten valittaminen on turhaa.

Kitaramaailman sijoittelu

Pyrin asettamaan oman pyhättöni, ”kitaramaailman”, lavan sivuun mahdollisimman hyvälle paikalle niin, että näen lavalle, mutta yleisöstä ei nähdä minua. Tästä alueesta muodostuu oma työalueeni, johon kenelläkään muulla ei ole asiaa. Teknikolla on oikeus ja velvollisuus vaalia työrauhaansa ja tavaroitaan. Voin huoletta kehottaa paikallisia apukäsiä siirtymään ystävällisesti muualle ihmettelemästä hassusti vilkkuvaa viritysmittariani.

Hätäuloskäynnin huomioiminen

Joskus voi tuntua, että klubin pitäjän mielestä kitaramaailma on aina väärässä paikassa. Syynä tähän ovat tarkat hätäuloskäyntien rajoitukset. Tänään lava on pieni, eikä kunnollisia sivutiloja ole, joten löydän itseni ja työkaluni vihreäksi valaistun hätäuloskäyntikyltin alta.

Hätäpoistumisreitin eteen sijoittumista tulee tiedustella aina ajoissa, ja sijoittaa työasemansa sen mukaan. Jos tuntuu, ettei mahdu työskentelemään annetussa tilassa, täytyy mukautua tai etsiä itselleen uusi paikka. Vaihtoehtoisesti kyseisen illan työkaluja on karsittava.

Lähes poikkeuksetta klubin ylläpidosta vastaavat henkilöt eivät suostu neuvottelemaan asiasta lainkaan, ja syyt tähän ovat ilmeiset. Hätätilanteissa ihmiset pitää saada nopeasti ulos. Jos viranomaiset tekevät pistokäynnin klubille eikä määräyksiä ole noudatettu, saavat he tuntuvat sakon tai paikka pistetään pahimmillaan kiinni!

Tiukkaan paikaan asettuminen vaatii siis hieman ennakkosuunnittelua. Suomessa kulkuvälin pitää olla vähintään metri. Useissa Euroopan maissa raja on 1,2 metriä. Jos hyvin käy, tähän tilaan mahtuu, ja purku keikan jälkeen tapahtuu samaa kautta. Tavarat saadaan saman tien ulos, ja teknikko on nopeasti pois jaloista pyörimästä.

Rutiinin luominen ja siinä pysyminen

Kasausvaihetta voitaisiin verrata junan liikkeelle lähtöön. Työhön kehittyy kiertueella voimakas rutiini ja motorinen muisti. Kaikki tuntuu tapahtuvan kuin itsestään. Tätä “junaa” on vaikeaa pysäyttää. Työvaihe kannattaa viedä aina loppuun ennen kuin pitää taukoa. Muuten efekti on sama kuin veturin pysähtyessä välietapille. Sitä on hidasta saada uudelleen liikkeelle.

Rutiini on hyvä asia. Kannattaa opetella tekemään samat asiat samassa järjestyksessä. Näin ne tulevat tehdyksi joka päivä. Jos järjestys muuttuu, tehtäviä unohtuu helposti. On myös syytä pyrkiä ajoittamaan taukonsa oikein. Niiden pitäminen kesken kaiken voi olla yllättävän vaikeaa. Kun oma ”juna” lähtee käyntiin ja asiat soljuvat eteenpäin, voi tuntua ylivoimaiselta hakea edes vesipulloa takahuoneesta.

Rutiinin edut ja haitat

Toisto ja motorinen muisti ovat ihmisen oppimisen kulmakiviä. Omaa työtä ei tarvitse tehdä pitkään, kun se on jo selkäytimessä. Kirjoittamani checklist selkeyttää asioita huomattavasti. Olen opetellut pilkkomaan päiväni osiin ja pienempiin välietappeihin. Jaan kasauksen työvaiheisiin, joiden välissä pidän mahdollisen vessa-, juttelu- tai juomatauon. Jos ei muuta, niin otan vain huikan vettä. Pääasia on, että saan työvaiheen loppuun häiriöittä ja olen valmis jatkamaan seuraavaan, esimerkiksi näin:

  • Kaikki kitarat pois caseista, kitarastäkit pystyyn, kannet auki ja kaikki isot palaset kohdilleen. Vesihuikka.
  • Kaiken kytkeminen ja oman työaseman valmistelu keikkakuntoon. Vesihuikka.
  • Kielten vaihto, säätöjen tarkistus, kaiken tuplatsekkaus ja laitteet päälle lämpiämään. Vesihuikka.
  • Lyhyt hiljaa tehty tarkistus, että ääni tulee läpi. Kitaroiden hienovireiden tarkistus, plektrojen asettelu ja mahdollinen lavakaapelointien teippaus. Valmista.

Keikkailussa tähdätään mahdollisimman samanlaisiin olosuhteisiin joka päivä. Jos joku kammoksuu rutiineja, ei hätää!. Keikkapaikat ovat aina sen verran erilaisia, ettei kukaan takuulla pääse tylsistymään työssään!

Rutiinin asetuttua uomiinsa kaikki soljuu kuin itsestään, ja laitteisto nousee pystyyn sen kummempia ajattelematta. Tästä on suurta etua kiertueen edetessä ja keikkapaikkojen vaihtuessa. Silloin pystyy suorittamaan työt myös väsyneenä, kipeänä tai muuten vain puolitehoisena, ja soitto illalla soi. Todellinen päiväni murmelina -efekti.

Omat laitteet ja tarvikkeet

Olen ottanut tavakseni haalia kaikki työhöni liittyvät esineet ja laitteet omiin työlaatikoihini. Sen sijaan, että hakisin päivästä toiseen monitorimieheltä johtoja tai mikkejä, pidän ne itselläni. Silloin tiedän missä ne ovat ja saan tehtyä kaiken omaan tahtiini. Kiertueille sattuu myös huonoja päiviä. Jos väsyttää, voi huilata vartin, eivätkä kenenkään työt riipu yhdestä miehestä.

Jos joutuisin hakemaan tavaroita jatkuvasti monitorimieheltä ja niiden paikka monitoripäässä vaihtuisi, joutuisin keskeyttämään monitorimiehen työt ja kysymään häneltä tavaroiden sijaintia. Lisäksi meidän tulisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, mihin laitan käytössäni olleet tavarat illalla keikan jälkeen. Nämä turhat työvaiheet kertautuvat satoja kertoja parin kuukauden kiertueen aikana, jos ei sovi huolehtivansa tarvitsemistaan esineistä itse.

Crew’n sanaton viestintä

Voin pitää checklistiäni ja rutiinejani onnistuneena, jos saan tehtyä työni loppuun saakka puhumatta kenellekään mitään. Tähän ei luonnollisestikaan lasketa normaaleja tervehdyksiä tai hyvänhuomenentoivotuksia. Harvoin apukädetkään työskentelevät hyödyksesi, jos olet tuppisuuna. Tarkoitan tällä lähinnä sitä sanattoman viestinnän mahtavaa tilaa, johon tutun työporukan kanssa päästään.

Samalla kollegatkin saavat työrauhan. Jos joku kyselee toiselta toistuvasti jotain kesken töiden, joudutaan toimet aina keskeyttämään ja miettimään hetken, mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Tämä ei eroa mitenkään tavallisista toimistotöistä. Työrauha on arvokasta, puolin ja toisin.

Johtoviidakolta pelastautuminen

Jos kitaristilla on käytössään pedaalilauta, pidän sen johtoineen stäkin läheisyydessä. Odotan kunnes audioryhmä on johdottanut lavan etuosan mikit ja monitorit. Pääsen asettamaan pedaalilaudan haluamaani paikkaan parhaiten sen jälkeen. Kukaan ei ole enää jaloissa pyörimässä, eivätkä johtoni hautaudu audiokaapeleiden alle.

Avain nopeisiin vaihtoihin ja muutoksiin lavalla on pitää aina omat kaapelit päällimmäisenä. Jos linkitän kaiuttimia toiselle puolelle lavaa, huomaan, että johtoni hautautuvat päivän mittaan miltei näkymättömiin. Aina kun olen tehnyt oman testaukseni, käärin johdot vahvistimen päähän ”turvaan” välinpitämättömiltä paikallisilta valo- ja äänimiehiltä.

Savukoneilta pelastautuminen

Savukoneet tulisi paikallistaa hyvissä ajoin. Niillä on tapana kondensoida nestettä lavalla. Jos omat johtoni kulkevat sen edestä keikan aikana, sotkee neste ne niljakkaiksi. Lavapyyhkeitä kannattaa sijoitella vuotavan koneen eteen, jolloin pahin tahmaisuus jää niihin.

Pyyhin johdot kunnolla ennen kuin pakkaan ne – muuten neste ja tahmaisuus tarttuvat yön aikana muihinkin laitteisiin. Sama pätee lavalle kaatuneisiin juomiin, hikeen ja muihin eritteisiin, joiden armoilla johdot ovat.

Välillä savukone puhaltaa suoraan kitaramaailmaan päin. Siitä tuleva ilma on poikkeuksetta viileämpää kuin sali-ilma. Kitarat eivät pidä tällaisista mikroilmastoista. Tällöin voi kysyä ystävällisesti valomieheltä, voisiko savukoneen suunnata muualle. Jos vastausta ei kuulu, pitää tehdä omat ratkaisunsa. Savukoneen tarkoitus on tehostaa lavavalojen vaikutusta. Kunhan kone on suunnattu edes jotenkin lavalle päin, se ajaa kyllä tehtävänsä.

Katoavat tavarat

Pidän kaikki tavarat lähelläni ja teen kaikkeni palauttaakseni lainaamani tavarat aina samaan paikkaan. Tämä pätee etenkin teippirulliin. Etsin työmaailmastani tietyn paikan, jossa säilytän omaa teippirullaani päivän aikana. Jos jätän sen huolimattomuuttani johonkin, joku korjaa sen aina talteen. En todennäköisesti näe samaa rullaa enää toistamiseen. Toimiva idea on kirjoittaa kiertueen tavaroihin ja tarvikkeisiin bändin nimi. Jos teippirullassa ei lue mitään, on helppo olettaa, että ”tämä on varmaan meidän”. Jos teippirullan sisäkaareen taas on kirjoitettu bändin nimi, kynnys syyhkiä rulla nousee huomattavasti.

Linjacheck lähestyy

Parhaimmillaan crew toimii kuin rasvattu kone ja tekee työnsä keskenään samaan tahtiin. Jos joku on hitaampi kuin toinen, muut joutuvat odottamaan häntä. Tämä turhauttaa kaikkia pitkän päälle.

Olosuhteet vaihtelevat päivittäin. Joskus talon äänijärjestelmä pitää purkaa ja kasata uudelleen. Näissä tapauksissa ei auta kuin odottaa. Tänään tuntuisi, että kaikki etenevät tasaiseen tahtiin. Ja eipä aikaakaan, kun PA jyrähtää soimaan. Miksaajan jokapäiväinen testausbiisi toimii kaikille muille merkkinä. Tänään se viestii siitä, että olen hieman jäljessä. Pistän tohinaksi, ja muutaman minuutin päästä teippaan jo viimeistä johtoani lavaan kiinni. Nyt kaikki on puolestani valmista linjacheckiin.

Liity Custom Boards Premiumiin ja saa ilmaiset toimitukset EU:n sisällä sekä ensimmäisenä tiedon koulutuksistamme, tarjouksistamme ja uusista artikkeleistamme.

LIITY CUSTOM BOARDS PREMIUMIIN

Toimitukset Suomeen

Lähetys saman päivän aikana