Keikkapäivä osa 10 - Reaktorit alas

Vaikka keikka ja sitä myöten koko ilta olisikin mennyt alta riman, se ei ole välttämättä paikallisten syy. Artistikaan ei ole parhaalla mahdollisella tuulella, jos ilta on ollut vaikea. Samasta syystä minuakin korpeaa, ja syvältä. Joskus tekisi mieli vain paeta bussin suojiin ja unohtaa kaikki. Järjestysmiehetkään eivät olleet tänään täysin hereillä, ja yleisöä pääsi välillä lavalle asti.

Kaiken tämän keskellä tulee kuitenkin pystyä olemaan ammattilainen, eikä purkaa pettymystään paikallisiin. Apukädet ja muu keikkapaikan henkilökunta ovat luultavasti paikalla seuraavalla kerralla, kun karavaani saapuu kaupunkiin. Kiitoksen sana muistetaan pitkään. Vaikka kuinka ajattelisin, etten tule tänne enää uudestaan, maailma on yllättävän pieni paikka. Hyvä karma iskee aina takaisin, vuosienkin päästä.

Selittely ei kuulu työnkuvaan

Jos asiat eivät menneet suunnitellusti, on turha selitellä heti kenellekään, miksi homma ei toiminut. Koko ryhmälle voi olla parempi vain kääntää katseet kohti huomista ja tarkastella tapahtunutta myöhemmin levännein mielin. Seuraavana päivänä vain oleelliset asiat ovat muistissa ja pienet, turhat yksityiskohdat jo unohtuneet, niin kuin niiden pitääkin.

Jos artisti haluaa selityksen tapahtuneelle, mene pää pystyssä, mutta nöyränä ottamaan kritiikki vastaan.

Palaute artistille

Vaikka keikalla olisi teknisten ongelmien lisäksi sattunut muitakin mokia, artisti ei välttämättä halua kuulla niistäkään tänään. Ja jos haluaa, odota palautteen antamista kunnes kaikkien pulssi on laskenut niin lähelle normaalia kuin mahdollista. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Onko se sitten keikkabussi muutaman oluen jälkeen, seuraavan päivän soundcheck tai ei koskaan.

Oliko keikka hyvä vai huono?

Usein keikka on voitu kokea hyvinkin eri lailla, riippuen näkökulmasta. Vaikka lavalla kaikki menisikin nappiin, miksaajan mielestä keikka on voinut olla keskiverto. Sitten on vielä yleisö, jonka mielipiteet onnistuneesta illasta voivat olla täysin vastakkaisia artistin tai crew’n näkemyksien kanssa.

Oma iltani oli täynnä ongelmia. Vaikkei yksikään lamppu olisi vaihtanut väriä tai PA olisi ollut ruvella, olisin tuskin laittanut asiaa merkille. Minun on myös vaikea ottaa kantaa artistin esiintymiseen, sillä omalta osaltani keikka oli karmaiseva kokemus.

Tosiasiassa ongelmien myötä artistin adrenaliinitaso lisääntyi huimasti ja piiskasi bändiä entistä parempaan suoritukseen. Miksaajalle tämä kaikki välittyi “parhaana keikkana ikinä”. Hän ei ole pitänytkään ongelmiamme minään, vaan hehkuttaa, kuinka hyvä keikka oli ollut! Harvassa ovat ne kerrat, jolloin kaikki olisivat yhtä mieltä siitä, että ilta on ollut täydellinen. Tänään tahtoisin uskoa, että keikka oli myös yleisön mielestä erittäin onnistunut.

Takahuoneen evakuointi

Bussikuski on herännyt päiväuniltaan ja käynnistänyt bussin moottorin tyhjäkäynnille. Nopeuttaakseen artistin ja crew’n saamista bussiin, viekas kuski vie juomat kiertuemanagerin mandaatilla takahuoneen jääkaapista ajoneuvoon. Kuin huomaamatta, väki seuraa perässä sen kummempia mukisematta. Crew ottaa vielä särpimiä mukaansa ja tarkistaa, ettei artisti ole unohtanut mitään takahuoneeseen.

Esiintymisvaatteet

On todellinen taito pitää esiintymisvaatteet elossa kiertueella. Ne ovat keikan jäljiltä läpimärkiä, eivätkä välttämättä ehdi kuivua yön yli. Vaatteita kuivatetaan ennen bussiin siirtymistä kaikkien yhteisen hyvän eteen. Nahka ja mokka alkavat vähitellen elää. Muutaman viikon kiertueella olon jälkeen niiden päälle pukeminen on jo rituaali itsessään.

Joskus artisti voi olettaa, että crew kerää loput esiintymisvaatteet mukaansa. Vaikeutena kuitenkin on, että takahuoneissa voi olla ylimääräisiä vaatteita edellisen päivän bändiltä tai muilta seurueilta. Crew tekee parhaansa painaakseen artistin vaatteet mieleensä, ja bongaa tutut rätit mukaansa takahuoneesta. Parhaimmillaan ne saa ripustettua traileriin, jossa ne kuivuvat yön yli.

Ulkona odottavat fanit

Innokkaat fanit odottavat bändiä ulkona. Jos artisti välittää itsestään ja urastaan, jää hän hetkeksi jakamaan nimikirjoituksia ja poseeraamaan muutamaan kuvaan. Rankka osuus päivästä, mutta kuuluu työnkuvaan. Jotkut hoitavat tämän hienosti ja antavat faneille syyn tulla keikalle seuraavallakin kerralla.

Crew auttaa artistia hänen poistuessaan keikkapaikalta huolehtimalla turvallisuudesta ja kantamalla artistin laukkuja, jotta hänen on helpompi kohdata fanejaan. Hädässä kaveri tunnetaan.

Dösävaatteet

Paatuneinkin ammattirokkari tai partasuinen teknikko vetää päivänvalolle arat flanellipöksyt tai vanhat lempiverkkarinsa jalkaan viimeistään bussissa. On suuri helpotus ripustaa työkaluja, kuulokkeita ja muita vermeitä roikkuva univormunsa naulaan ja heittää liparit jalkaan. Bussissa ei muotikilpailuja pidetä, repaleisimmat verkkarit palkitaan ja omilla lempivaatteilla saadaan tiputettua kierroksia tehokkaasti päivän hälinästä.

Iltaruoka

Jos lounas jäi väliin eikä catering riittänyt ravitsemaan koko seuruetta illan ajaksi, voidaan ilta päättää juomisen sijaan myös ruokailulla. Miehen pitää saada illalle arvoisensa päätös. Oli se sitten nainen kainaloon, turpasauna grillijonossa tai vatsa täyteen rasvaista ruokaa. Itsensä täyteen ahtaminen verkkarit jalassa on tehokas keino laskea reaktoreita alas.

Bussibileet

Päivän mittaan kuuroutunut seurue voi kuunnella endorfiinipäissään musiikkia hyvinkin kovaa. Ja kun joku narauttaa kierrekorkin pullosta auki, volyymitaso kasvaa entisestään. Päivän huono onni on helppo haudata pulloon, ja osa ryhmästä jää puimaan syntyjä syviä sillä välin kun osa painuu nukkumaan. Tänään meillä on lyhyt ajomatka, joten saavumme seuraavaan määränpäähän nopeasti. Bussin pysähtyessä jotkut jatkavat vielä baariin. Ajoneuvo hiljenee, mutta vain hetkeksi.

Tunnelmasta toiseen

Käännän kylkeäni ja havahdun jumalattomaan mekkalaan. Koko bussi tuntuu tärisevän. Etuosassa raikaa laulu ja kämmenet lyövät yhteen. Moni muukin on herännyt samasta syystä. Sängyistään kurkkivat ainakin kaikki bändin jäsenet ja osa crew’ta. Kello näyttäisi olevan viisi. Kuulostaisi siltä, että lähettiläämme ovat tehneet baarissa tuttavuutta paikallisten kanssa ja palanneet nyt lisävahvistusten kera. Kuski on luultavasti hotellilla nukkumassa, kuten kiertuemanagerikin. Kohta pitäisi kuitenkin taas herätä töihin. Mikä neuvoksi?

Mieleeni palaa muisto parin viikon takaa. Olimme kuunnelleet musiikkia bussissa yön tunteina. Mielestäni olimme siivosti, mutta humalaisella on tapana kuulla musiikki eri tavalla kuin muilla. Kesken yhteislaulumme nukkumatilan ovi aukesi, ja bussikuski ryntäsi sieltä ulos tuima ilme kasvoillaan. Sanaakaan sanomatta hän otti musiikkisoittimen ja repi siitä lähtevän johdon irti niin, että liittimen osat sinkoilivat bussissa. Pointti tuli selväksi, ja hiljaisuus laskeutui bussiin.

Muutama päivä haaverin jälkeen kolvasin tuon samaisen johdon kuntoon. Episodia seurannut viikko sujuikin siivosti, ja musiikinkuuntelu pysyi aisoissa. Nyt olen kuitenkin tosipaikan edessä, kun bändi pyytää minua toistuvasti tekemään asialle jotain. Meno bussin etuosassa vain yltyy. Hoida homma, sanoo joku. Kerään hetken rohkeutta, ja nousen ylös sängystä. Vedän liukuoven auki ja näen edessäni koko karmeuden: Spandex-housuinen nainen pyörittää lanteitaan sohvalla, lattialla makaa joku tuntematon, rööki palaa sisällä ja jotkut halailevat pystytanssia keskellä käytävää. Vaikka minua kirpaisee, teen mitä on tehtävä. Revin johdon irti niin, että stereoiden vahvistin meinaa tippua hyllystä alas.

– Eiköhän musiikit ole kuunneltu tältä erää. Ylimääräiset voivatkin sitten painua helvettiin, totean ja osoitan sormellani ovea.

Palaan vuodeosastolle hiljaisten taputusten saattelemana. Hyvä, hyvä, hihkuu joku viereisestä sängystä. Sujahdan takaisin poterooni ja yritän hiljalleen laskea kierroksia alas. Aikaa herätykseen olisi kolme tuntia, ja edessä olisi taas uusi keikkapäivä. Mitähän se tuo tullessaan?