Yleisin epäonnistumisen syy pedaalilautaprojektissa on se, ettei virtalähteen valintaan ole keskitytty tarpeeksi. Vaikka pedaalit saisivatkin oikeaa jännitettä, signaali hurisee ja sen taso on heikko. Tämä häiritsee sekä soittajaa että yleisöä etenkin kappaleiden suvantokohdissa ja väleissä.
Mielestämme virtalähde on kuin pedaalilaudan moottori, joten sen pitää olla käyttötarkoitukseen sopiva. Muuten mikään sen ympärillä ei toimi halutusti. Hiljaisuus on myös tärkeä osa musiikkia, ja vain oikeanlaisen virtalähteen avulla kaikki häiriöäänet saadaan poistettua.
Valitettavan moni valitsee kasan pedaaleita, lätkäisee ne pedaalilaudan päälle ja alkaa vasta sitten miettiä, miten niille annetaan sähköä. Monen soittajan ongelmana on se, etteivät he tunne virransyötön perusperiaatteita eivätkä siis osaa valita virtalähdettä. Pahinta kiireisen muusikon elämässä on kuitenkin se, että oikeanlaisen virtalähteen etsimiseen menee aivan liian paljon aikaa. Virtalähdeoppaamme pyrkivät auttamaan juuri tässä ongelmassa.
Tosiasiassa pedaalilaudan suunnittelun alkuvaiheet ovat kolmen kauppaa. Kun efektit ja lisälaitteet on valittu, voidaan mennä joko virtalähde tai pedaalilauta edellä, eli valita ensiksi virtalähde ja siihen sopiva pedaalilauta, tai toisinpäin. Virtalähdevalmistajat seuraavat pedaalilautojen kehitystä ja muokkaavat tuotteitaan uusimpiin lautoihin sopiviksi, joten kaikkiin käyttötarkoituksiin löytyy nykyään sopiva virtalähde.
Olemme helpottaneet osaltamme tätä valintaa ja tehneet jokaisen virtalähteen yhteyteen taulukon, josta näkee, mihin pedaalilautaan se mahtuu ja miten se kiinnitetään siihen.
Jos laudassasi on ollut ongelmia hurinoiden suhteen tai osalle efekteistä virta otetaan erillisistä mokkuloista, suosittelemme päivittämään virtalähteet sellaisiksi, että kaikkiin pedaaleihin saadaan virta samasta lähteestä.
Virtalähde nappaa oman käyttöjännitteensä seinän pistokkeesta ja muuntaa sen sitten sellaiseksi, että efektipedaalit voivat käyttää sitä. Euroopassa ja Australiassa käytetään 230 voltin jännitettä, mutta Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa jännite on 115 volttia. Japani on kolmas pääalue, jossa on eri jännite. Siellä käytetään lähtökohtaisesti 100 voltin jännitettä, mutta koska heidän sähköosaamisensa ja tietotaitonsa on huippuluokkaa, keikkapaikoilta löytyy yleensä mitä tahansa jännitettä, mitä bändi laitteillensa tarvitseekin. Eurooppalaisille bändeille pääasialliseksi ongelmaksi jäävät siis Amerikat ja toisin päin.
Jos aikoo keikkailla Yhdysvalloissa ja käyttää paikallisia vahvistimia, voi olla kätevää, että myös virtalähde toimii 115 voltin jännitteellä. Näin ei tarvita erillistä step up -muuntajaa verkkovirran ja pedaalilaudan väliin muuntamaan seinästä tulevan verkkovirta 115 voltista 230 volttiin.
Kaikkia hakkurivirtalähteitä voidaan yleensä käyttää ympäri maailmaa. Uudemmat hakkuritekniikalla toteutetut Cioksin ja Voodoo Labin mallit toimivat millä vain jännitteellä 100 – 240 voltin alueella, kunhan seinään menevä verkkoliitin on oikea.
Jos efektejä on huomattavan paljon, voidaan miettiä, otetaanko yksi iso vai kaksi pienempää virtalähdettä. Etenkin jos soittajalla on jo olemassa virtalähde, on luontevaa miettiä, mikä olisi hyvä virtalähde sen kumppaniksi. Tämä valinta tehdään sekä lähteiden virranantokyvyn että niiden yhdistettävyyden perusteella.
Osa Voodoo Labin ja Cioksin virtalähteistä on varustettu verkkovirran läpisyöttömahdollisuudella. Tämä tarkoittaa, että useita virtalähteitä voidaan linkittää peräkkäin ja laudasta lähtee ulos vain yhden virtalähteen johto. Cioksilla on omiin virtalähteisiinsä sopivia
adaptereita. Voodoo Labilla kyseistä johtoa ei ole valmiina, mutta sellaisen voi rakentaa valikoimastamme löytyvistä tarvikkeista itse vaivattomasti.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos käyttää kahta virtalähdettä, niistä toisessa olisi hyvä olla verkkovirran sisääntulon lisäksi ulostuloliitäntä läpiviennille, jolloin virtalähteet saadaan yhdistettyä kätevästi. Hyvässä lykyssä tällainen on jo vanhassa virtalähteessäsi, jolloin siihen on helppo kytkeä toinen mokkula jatkamaan virransyöttöä.
Jos tällaista liitäntää ei ole, se ei ole maailmanloppu. Yleinen vaihtoehto on asentaa pedaalilautaan tavallinen jakorasia, johon molemmat virtalähteet saadaan kytkettyä kiinni. Tälläkin tavalla pedaalilaudasta lähtee ulos vain yksi verkkokaapeli.
Voodoo Lab ja Cioks ovat huomioineet uusissa virtalähteisssään myös niiden yhteen liittämisen.
Cioks DC7 toimii ikään kuin emovirtalähteenä ja siihen voidaan liittää kiinni Cioks 4- ja Cioks 8-jatkopalat. Näihin on molempiin olemassa omat liitinjohtonsa, jotka tulevat virtalähteiden mukana. Niitä saa ostettua myös erillisinä johtoina.
Voodoo Lab käyttää vastaavaa tekniikkaa. Sen Pedal Power 3 ja Pedal Power 3 Plus -virtalähteissä on kaksi erillistä X-Link ulostuloa, joihin voi kytkeä jatkoksi X4- ja X8- jatkopalat tavallisella 2,1 mm johdolla.
Jos tuntuu siltä, että pedaalilautaasi on tulossa myöhemmin lisää pedaaleita tai haluat virroittaa jonkin laudan ulkopuolisen laitteen samasta virtalähteestä, on syytä miettiä, kannattaisiko valita virtalähde, johon jää pedaalien jälkeen vielä 1 – 2 ylimääräistä lähtöä.
Toinen keino varautua tulevaan on valita virtalähde, jonka lähdöissä riittää ampeereja digiefekteille vaikka käytössä olisikin tällä hetkellä pelkkiä analogiefektejä. Tämä voi tarkoittaa normaalia 9 voltin lähtöä mutta 400 mA:n virrantuottokapasiteettia, vaikka kyseiseen lähtöön kytketty efekti söisikin vain alle 10 mA.
Jos et haluakaan syystä tai toisesta viedä itse pedaalilautaprojektiasi loppuun asti, voimme viimeistellä pedaalilaudan puolestasi niillä tarvikkeilla, jotka olet meiltä hankkinut. Ne eivät siis missään tapauksessa mene hukkaan.
© 2024 Custom Boards Finland.
